keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Kouluvalmennus 8.9.

Kirjoittaminen on jäänyt viimeaikoina ihan totaalisesti paitsiolle, kun on ollut niin kova kiire! Koulu alkoi ja minulle laitettiin vielä enemmän töitä kuin ennen koulun alkua! Olen aivan puhki ja tuntuu että aikaa ei jää mihinkään ylimääräiseen.. Keksiä olen käynyt ratsastamassa aamuisin ennen koulua ja sitten iltapäivällä olen mennyt töihin ja päässyt sieltä yhdeksän jälkeen. Pari iltaa viikossa on kuitenkin vapaata, joten silloin olen saanut käydä tallilla Liidan kanssa. Ehkä tämä tästä helpottaa, kun tottuu taas aikaisiin aamuihin ja työtkin varmaan vähenevät jonkun verran. Yksikin iltavuoro vähemmän viikossa tuntuisi lomalta!

Nyt kuitenkin takaisin asiaan, eli siis kävin eilen Miisan kanssa kouluvalmennuksessa! Muuton jälkeen en ole päässyt töiden takia mihinkään valmennuksiin ja on tuntunut, että en osaa ratsastaa enää ollenkaan. Oli aivan pakko päästä valvovan silmän alle! Miisa ja Liida ovat molemmat ratsastaneet Keksillä ja huomanneet, että Keksi voi kyllä mennä ravissa ihan kivassa peräänannossa, mutta kun laukataan, hajoaa paketti ihan totaalisesti! Olen ollut ihan samaa mieltä, mutta en oikein tiedä mistä alkaa korjaamaan sitä. Toivottavasti nyt päästäisiin käymään valmennuksissa säännöllisesti, että saadaan tamma (ja etenkin sen ratsastaja..) taas ruotuun!

Huomio 1: Eroon gramaaneista!

Ennen valmennusta menin maneesiin ottamaan vähän tuntumaa gramaanien kanssa. Tämä siksi, että Keksi hoksaisi, että nyt on tehtävä töitä eikä vain hölmöillä pitkin maneesia. Kun valmennus alkoi, otettiin gramaanit pois ihan vain siksi, että nähtäisiin mitä tapahtuu. Muutos oli aika huima! Keksi nosti pään pystyyn ja luikerteli pohkeitten takana. Keksi yritti koko ajan hidastaa käyntiin ja viskeli päätään minkä ehti.

Huomio 2: Töihin siitä!

Aina kun Keksi riehui, menetin tasapainon ja otin sen käyntiin. Näin ollen Keksi on saanut periksi ja se sai lopettaa työnteon heti kun siitä tuntui vähänkin epämukavalta tehdä töitä. Sain ohjeeksi aina antaa pohkeita niin paljon ja kovaa, kunnes saan reaktion aikaan. Eli aina temppuilusta seurasi oikein kova spurtti mennä eteenpäin. Aluksi tämä oli vaikeaa, mutta sittemmin se helpottui. Muutenkin olen jäänyt ravissa omalle mukavuustasolleni enkä vaadi Keksiltä tarpeeksi. Tuntui, että menisin ihan kiitoravia, kun vasta sain kiitosta hyvästä ravin tahdista ja temposta! Laukassakin tuntui, että menen todella kovaa ja päin seiniä, mutta kun vaadin Keksiä menemään pohkeesta eteen, paketti tulikin kasaan ja vauhti ei tuntunutkaan enää niin kovalta.

Huomio 3: Katse..

Olen parempi ratsastamaan vasempaan kierrokseen, sen olen aina tiennyt, mutta olen aina luullut sen aiheutuneen lonkastani. Sekin on varmaan ihan totta, koska kun mentiin oikeaan kierrokseen ilman jalustimia ympyrällä ravissa, valuin koko ajan vasemmalle. Vasempaan tätä ongelmaa ei ollut. Nyt ainakin osasyyksi huomattiin, että katson oikeassa kierroksessa oikealle alas, kun pitäisi katsoa ulkokorvan yli. Vasemmassa osaan katsoa edes vähän paremmin, en nyt ehkä ihan sieltä oikean korvan yli, mutta kuitenkin lähemmäksi sitä. Oikeassa kierroksessa käännän itseänikin ihan vinoon katsoessani maahan. Keksi alkaa luikerrella muuttuneen painoni takia ulos ympyrältä. Tätä yritettiin korjata, ja varsinkin myöhemmin laukkatehtävässä tuntui että aloin jotenkuten hallita sen..

Huomio 3: Pohjeavut

Ennen olen väistättänyt Keksiä ympyrällä tai voltilla niin, että olen antanut sisäpohjetta peruspohjeasennon taakse, mutta nyt kokeiltiin väistättää etuosaa eli pohje oli edessä. Aluksi tämä ei ihan sikunut, kun olen tottunut väistättämään takaosaa. Saatiin sekin kyllä korjattua onneksi.

Huomio 4: Unohda muoto ja ratsasta!

Kesällä pääasiallinen tarkoitus treeneissä oli ratsastaa Keksi muotoon. Kaikki focus oli hevosessa, eikä minussa. Tiesin jo kesällä, että jossain vaiheessa pakka hajoaa minulta täysin. Nyt valmennuksessa sain paljon noottia siitä, miten en keskity itseeni enää ollenkaan. Tuijotan Keksin niskaa aivan kuin se muka painaisi sen muotoon. Oli jännä tunne istua taas selkä suorana, lavat kiinni, kyynärpäät kyljissä ja katse edessä! Enhän minä osaa enää ratsastaa ollenkaan!