Keksille sairaslomaa

Meiltä jäikin nyt sitten kisat väliin.. Lauantaina oli valmennus viimeistä kertaa ennen kisoja ja olin jo ihan innoissani pakkaamassa kamoja mukaan ja alkamassa letittää, kunnes huomasin, että Keksilläpä on kyljessä hiertymä kannuksesta. Ei mitään niin vakavaa, että tarvittaisiin eläinlääkäriä, mutta kuitenkin arka ja kipeä haavauma. Eli ei kisoja (tai ylipäätänsä ratsastusta) tiedossa kunnes haava paranee. Valmennuksen aikana minä tai valmentajani ei kumpikaan huomattu kyljessä mitään poikkeavaa, eikä K edes oireillut mitenkään.Ei edes hellittänyt sieltä sisäkyljestä yhtään!

Ottaa kyllä päähän, mutta mitä siitä nyt olen tallilaisten kanssa puhunut, niin tuo on yleistä näin karvanlähdön aikaan. Olisin kovasti halunnut päästä kisoihin, mutta hevosen ehdoilla on mentävä. En nyt ratsasta ennen kuin karva alkaa kasvaa takaisin ja piste.

Sunnuntaina kävin Suursuolla katsomassa heB-luokan ja perumassa ilmoittautumisen. Oli hieman haikeaa katsella muiden menoa, kun oma hevonen on kipeä.. Olisin halunnut jäädä katsomaan myös heA-luokan, mutta en ollut varautunut kylmään ilmaan tarpeeksi hyvin. Umpijäässä laitettiin äitin kanssa penkinlämmittimet täysille ja ajeltiin Rabbelugniin Keksin luo.

K oli oma pirteä ja innokas itsensä kun haettiin se talliin. Mua hieman pelotti, mitä loimen alta paljastuu,  mutta voin todeta että haava oli huimasti parempi!! Olin ihan ihmeissäni, miten se olikin mennyt niin hurjasti eteenpäin vain 18 tunnissa. Laitettiin betadinea ja bebanthenia hiertymään ja betadinen laitto ei Keksiä oikeastaan haitannut, mutta bebanthenin laitto ei tuntunut kivalta. Kylki on arka ja sydäntä särki, kun hevosta sattui. Mutta pakkohan se on hoitaa, mahdollisimman nopeasti, jotta ei pitkitä toisen kipua turhaan.

En aio ratsastaa ennen kuin kylki ei enää arista.

Mentiin siis kävelylle metsäpolulle ja sen jälkeen vielä kentälle leikkimään eli tekemään peruutuksia ja hölkkäiltiin myös. K innostui tosi paljon ja olikin tavallista herkempi kuuntelemaan, mitä siltä pyydettiin. Se ei katsellut ympärilleen, mitä se yleensä kentällä tekee (maneesissa kun ei paljon tuijoteltavaa ole), vaan keskittyi minuun. Pyrähdeltiin siinä jonkin aikaa ennen kuin mentiin takaisin talliin.

K:n iho olikin oikein hörpännyt sen bebanthenin itseensä lenkin aikana! Laitettiin siis uusi kerros voidetta, loimi takaisin ja vietiin K pihattoon. Sairaslomalaiselle masu täyteen nameja ja lähdin sitten kotiin viettämään rauhallista sunnuntai-iltaa. Olin kotona jo ennen kuin olisi edes ollut mun vuoro startata! Hetken mietin, josko olisin lähtenyt katsomaan vielä sen mun luokan, mutta ei se kylmä räntäkeli houkutellut.

Nyt vaan rasvataan sitä Keksin kylkeä ja juoksutus saa kelvata liikunnasta. Meillä olisi mun syntymäpäivänä 11.4. Salla Pelcin valmennus, joten toivotaan, että silloin voisi jo ratsastaa normaalisti.

Minun pieni sairaslomalainen, olikohan se vika päässä vai jossain muualla? :D

Katse peiliin!

Meillä olin Keksin kanssa valmennus taas perjantaina. En saanut kuvaajaa mukaan, kun valmennus oli aamupäivällä, mutta nyt täytyy sitten pärjätä tekstin voimin. Tarkoituksena oli harjoitella kisoja varten niitä kaikkia pieniä asioita, mistä on helppo kerätä pisteet kotiin. Aluksi käveltiin oikeaan kierrokseen pääty-ympyrällä niin, että valmentaja piti keksiä ohjista vieressä kävellen ja minä käytin pohjetta. Sitten tehtiin samaa ravissa. Mun ei tarvinnyt keskittyä ohjaan ollenkaan, joten katsoin peilistä istuntaa ja pohkeen käyttöä. Mulla on tapana könöttää harjoitusravissa eteen, mutta nyt olinkin yllättävän suorassa!

Sitten olikin mun vuoro ottaa ohjat käteen. K meni pitkiä pätkiä oikein, mutta sitten se vaan välillä nousi kuolaimen yläpuolelle. Meillä on kuitenkin tarkoituksena mennä ensi sunnuntaina vain c-merkin kouluohjelma, joten muodolla ei ole väliä. Tärkeintä oli, että sisäpohje ja ulko-ohja toimivat, ihan jo siksi, että saisin Keksin menemään tuomarin ohi ilman kiemurtelemisia. K oli ihan kivan reipas, mutta ei kuitenkaan kaahannut, joten oli ihan kiva ratsastaa, vaikka muoto puuttuikin. Katsoin peilistä aina keskihalkaisijalla, ja meno ei näyttänyt hassummalta.

Tultiin keskihalkaisijaa niin, että piti halkaisijan alussa ottaa ravista käyntiin, siirtyä takaisin raviin, ratsastaa tervehdykseen ja odottaa. Käynti-ravi-siirtymiset menikin oikein kivasti ja Keksi oli hyvin kuulolla. Mutta pysähdykset oli ihan kamalia! K pysähtyi suoraan neljälle jalalle, mutta sitten parin sekunnin päästä otti yhdellä jalalla askeleen ilmansuuntaan x. Pari kertaa se jopa yritti repiä ohjaa paikallaan. Valmentaja kehotti vähän tärisyttämään ohjaa, että K:lla olisi jotain, mihin keskittyä. Mutta jo ihan pienestä ohjan liikkeestä se alkoi peruuttaa. Pohje kiinni ja K meneekin eteenpäin, ohjalla kiinni, niin pysähtyy ja mongertelee sivuille. Kylläpä oli oikein mallisuoritus! :D

Tultiin pituushalkaisijaa myös laukassa ja siirryttiin raviin aina ennen päätyä. Laukkakin meni tosi suoraan ja olinkin siitä aika yllättynyt! Varsinkin kun K hoksasi, että otan raville ennen päätyä ja ohjaan sitä, ei se tehnyt omia johtopäätöksiään ja seilannut ennen päätyä. Tällä kertaa ei otettu yhtäkään askelta, jossa olisi ollut liikaa kaasua! Laukan rytmi oli todella hyvä ja sitä oli kiva ratsastaa!

Lopuksi valmentaja sitten hyppäsi vielä kyytiin ja läpiratsasti Keksiä. Ravi- ja käyntisiirtymiset meni hyvin. Laukkaan kuitenkin laitettiin gramaanit, sillä Keksi lähti viemään alakaulallaan ja heitti sitten stopit aina, kun siltä vaadittiin oikein päin kulkemista.. Saatiinkin nyt sitten gramaanikuuri ennen kisoja, jotta K pikkuhiljaa oppisi, miten hevoset kulkee. Saataisiin vähän vahvistettua sen hermoratoja, jotta se voisi joskus jopa kulkea ohjan ja pohkeen välissä laukassakin.

Nyt meillä onkin tällä viikolla ohjelmassa treeniä kisoja varten. Siirtymisiä ja pysähdyksiä saadaan kyllä harjoitella yötä päivää. Aion myös tuijottaa peiliin paljon ja katsoa omaa istuntaa ja apujen käyttöä. Ja opetella rata!! Vaikka onhan se c-merkin ohjelma (1997) niin helppo ja lyhyt, että häpeän kyllä silmät päästäni, jos sekoilen siinä..

Oletko sinä jo avannut kisakauden? :)

Kuvituskuva, Keksi edustavana :D

MyDay - epätavallinen päivä

Kuten otsikko kertoo, on luvassa MyDay-postaus! Tein tämän postauksen kuvina tiistaista. Se oli siitä vähän epätavallinen päivä, että mulla ei ollut töitä enkä mennyt kouluun.. Päätin toteuttaa postauksen kuvien muodossa, mutta vähän joudun tunkemaan tekstiäkin väliin, kun ihan kaikesta en kehdannut kuvia ottaa!

Koirani Weeti tuli herättämään mut aamulla. Makoiltiin hetki yhdessä sängyllä

Tälläiset vaatteet laitoin, kun ei oikein ollut muutakaan päälle pantavaa

Tietokone päälle heti aamusta!

Aamupalaksi actimel, omenamehua ja fitness-muroja

Blogipostauksen kirjoittamisessa ja yleisessä dataamisessa menikin pari tuntia

Weeti tuli seuraksi sohvalle dataamaan ja nukkumaan

Lounaan valmistamista, kanaa ja herkkusieniä pannulla salaattia varten

Valmis lounas. Kanasalaatti herkkusienillä ja halloumijuustolla

Keväisin mulle tulee aina kova hinku laittaa itse ruokaa ja etenkin juuri salaatteja! Kävin edellisenä päivänä ostamassa vähän kaikkea mitä mieli teki, ja tälläistä siitä sitten tuli :)

Weeti oli seurana ruokapöydässäkin :D

Kauppakeskus Veturi

Yhdeltä menin Veturiin, kun meillä oli siellä palaveri. Ollaan siis järjestämässä kouluprojektina yhtä tapahtumaa nyt keväällä sinne. Palaverin jälkeen käytiin kahvilla ja kierreltiin vähän kauppoja, mutta en kehdannut ottaa yhtään kuvia järkkärillä siellä. Ihmiset katsoi mua oudoksuen jo kun otin tämän kuvan pihalla!

Veturista suoraan tallille, aurinko paistaa, mutta kenttä on vieläkin ihan kuraa.

Vaatteiden vaihto. Mulla ei ole kaapissa oikeastaan muuta kuin kypärä ja saappaat.

Mikä siinä onkin, ettei kehtaa ottaa muiden läsnäollessa kuvia? En napannut yhtäkään kuvaa tallissa tai maneesissa. Keksi oli ihan jees ratsastaa.. Kyllä se laukka siitä vielä paranee ajan kanssa! En joutunut kertaakaan edes kääntämään seinää päin. Kerran K lähti alta pois, kun yksi toinen hevonen hyppi maneesissa pystyyn ja K säikähti, mutta nopeasti se siitä sitten taas tokeni :)

Loppukäynnit maastossa

Ratsastusselfien ottaminen onkin yllättävän hankalaa! :D

Tässä kuvassa ei nyt ole muuta pointtia, kuin että kello oli tuon verran kun lähdin tallilta ja aurinko oli jo melkein laskenut.

Kotona laitoin vähän mukavemmat vaatteet päälle ja parkkeerasin sohvalle

Illallinen ja iltapala yhdessä eli pussipastaa

Illalla en oikeastaan tehnyt enää muuta, kuin katsoin telkkaria. Toivottavasti tykkäsitte tälläisestä postauksesta, joka ei ole niin Keksiin fokusoitunut!

Lopuksi haluaisin kysyä, millaista postausta toivoisitte seuraavaksi? Ehdotuksia kommenttiboksiin, parhaan postausidean vinkannut linkataan toteutettuun postaukseen! :)

Hassuttelua ja turhautumista

Kuten otsikkokin jo kertoo, on luvassa sekä hassuja kuvia ja vakavampiakin mietteitä..

Keksille tuli hiki, kun oli niin rankat treenit! :D

Aloitetaanko vaikka vakavammasta?
Tosiaan, olisin halunnut aloittaa kisakauden ravijärven kisoissa 21.3. Mutta sinne on niin pitkä matka, että kyytien järjestäminen ei ollutkaan kovin helppoa.. Lisäksi tuli ongelmia muiden mukaan lähtevien hevosten saatavuuden kanssa. En sitten osaa tästä tarkemmin sanoa, kun en siihen soppaan ole itse sekaantunut muiden puolesta. Eli päätettiin jättää kisat väliin ja se harmittaa.. Onni olisi oma koppi!

No ratsastuksellisestikaan ei mene kovin hyvin, joten ehkä on ihan hyvä jättää ne kisat väliin.. Mulla oli valmennus eilen ja käynti- ja ravityöskentely menikin tosi hyvin. Mutta sitten se laukka... Valmentaja pyysi ensin mua vain näyttämään, miten normaalisti nostan laukan ja työstän laukkaa. Keksi nosti laukan tosi kivasti, mutta kaahasi ihan älyttömästi. Valmentaja sanoi, että Keksi näyttää siltä, ettei se mene kovaa, mutta sillä on lihakset kasvanut niin paljon, että se laukkaa paljon isommin kuin ennen. En sit varmaan ole tottunut siihen ja valmentaja sanoi ymmärtävänsä, että se voi tuntua selkään ihan kaamealta kun hevonen liikkuu enemmän kuin mitä mitäisi. Mutta kun yritettiin saada pidätteet läpi, niin siitä ei tullut yhtään mitään! Keksi vaan kaahasi, meni varmaan vielä 20 metriä sen jälkeen, kun pyysin pysähtymään!! Sitten saatiinkin harjoitella seinään pysäyttämistä.. Tehtiin koko rata leikkaa ja heti kun Keksi lähti kaahaamaan omiaa, piti mun kääntää se seinää päin ja pari metriä ennen seinää antaa pysäyttävät avut ja odottaa kunnes seinä tulee vastaan. Muutaman kerran Keksi pysähtyi vasta seinään, muutamat meni jo sit niistä viimeisistä avuista. Eli ideana oli, etten vedä seinälle, vaan avut - odotus - seinä. Jos hevonen on niin pöljä, ettei pidätteestä mene läpi, niin seinästä sitten.

Harmittaa tosi paljon, että laukka on mennyt tuollaiseksi koheltamiseksi. Vasemmassa laukassa se on paljon parempi, mutta oikeassa laukassa Keksi ei kuuntele mua ollenkaan. Yritettiin keskittyä siihen, etten puristaisi polvella, mutta mun oma keskittyminen meni ihan vaan siihen että vaikka mä kuinka yritän pitää sitä ulko-ohjalla, niin se ei kuuntele. Aivan kamala tunne!

Laukan laatu on valmentajan mielestä parantunut, kun Keksi on sen MuscleFitin ansiosta saanut lihakset kasvamaan oikein päin. Ja kun se saa lihasta, se saa voimaa. Ja sitten ratsastajan täytyy olla nopeampi, koska voimalla en tuota tammaani pysty hallitsemaan. Lopuksi valmentaja ratsasti Keksin vielä läpi ja lohdutti, että parin kuukauden päästä Keksi voi olla laukassakin jo parempi. Saa nähdä siis..

Puhuttiin myös siitä, että Keksin käytös tulee siitä, että sillä on suvussa tosi laadukasta verta. Keksin isä on siis Quali Quanti. Keksi hyppää sen 30cm ristikon aivan kuin se olisi se 150cm rata, mitä sen isä hyppää. Keksiä ei ole koulutettu hyppäämään, se ei osaa, joten se tekee sen vaistojen mukaan. Se on jalostettu laadukasta kisaamista varten. Sitä varten se on tähän maailmaan tehty ja se ei ole vielä päässyt toteuttamaan sitä tarkoitusta. Kun se saa voimaa, sen pääkoppa saa voimaa. Ja nyt mulla on tehtävänä oppia ratsastamaan sitä niin.

Keksi ei siis ole mikään pullaponi, suomiputte tai ex-ravuri. Mulla on käsissäni aito, suvukas, kykenevä ja kaunis puoliverinen ja on aika alkaa kohtelemaan sitä niin. Treeniä siis!

Mutta nyt niihin vähän iloisempiin hassutteluihin.. Tosiaan valmennuksen jälkeen jäi vähän huono maku suuhun, mutta kun jäin maneesiin kävelemään loppukäynnit maasta ja puhuin puhelimessa, oli Keksi taas oma rauhallinen, pöljä itsensä. Se halusi koko ajan huomiota ja rapsutuksia. Tallissa sitä vähän jännitti sähköjä asentava sähkömies, mutta ne sen säpsymiset oli niin huvittavia, että pian vaan nauroin ja nautin Keksin seurasta.

Vein Keksin pihatolle ja otin siitä muutamat hassut kuvat, kun se kerjäsi herkkuja. Nyt, kun katson näitä kuvia, ei mulla enää olekaan niin paha mieli. Keksi voi olla hurja kilparatsu liian suurella egolla varustettuna, mutta se voi silti olla mun oma pöljä. Se riittää.

 

Nameja, kiitos!

Neljäs kerta toden sanoo!

Oli pakko tulla jo nyt kirjoittamaan, kun oli puhetta siitä, että suitset saattavat olla parhaimmillaan vasta neljännellä kerralla. Voin todeta, että näin tosiaankin on! Varoitan jo ihan alkuun, että postaus on todella tekstipainoitteinen..

Eilen mietin pitkään, olisinko lähtenyt maastoon vai mennyt maneesiin. Päätin mennä maneesiin, koska olin ajatellut taivuttelevani Keksiä käynnissä. Tehtiinkin aluksi muutamia pohkeenväistöjä ja avoja. Keksi tuntui ihan kivalta, vaikka sitä saikin aika reilusti pohkeella kannustaa etenemään. Valmennuksissa ollaan puhuttu siitä, miten paljon Keksi tarvitseekin pohjetta ja kuinka se on siinä ihan erilainen kuin muut hevoset. Valmentaja painotti sitä, että jos joskus ratsastan toisella hevosella, en voi käyttää läheskään niin paljon pohjetta. Eli tämä on Keksin ihan oma spesiaali ongelma, joka helpottanee joskus, ehkä ei ikinä..?

Jokainen vähänkään enemmän ratsastanut on joskus kuullut sanonnan "ohjan ja pohkeen välissä". Meillä tätä on valmennuksissa viimeaikoina hoettu oikein koko rahan edestä! Voisin hieman purkaa tätä, miten olen sen ennen ymmärtänyt. Pohkeella synnytetään painetta hevoseen, jolloin se siirtyy liikkumaan eteenpäin ja ohja ottaa liikkeen vastaan. Näiden kahden kautta säädellään hevosen etenemistä. Kaikessa yksinkertaisuudessaan siis..

Mutta entäs, kun minulla on kaksi ohjaa ja kaksi pohjetta? Niiden kaikkien samaan aikaan toimiminen ei olekaan enää niin helppo toteuttaa! Keksi liikkuu kyllä ihan kivasti eteenpäin niin kauan, kuin siltä ei vaadi kunnon tuntumaa. Kun otan ohjalla kiinni, se tekee niinkuin pitääkin ja hidastaa ja ehkä jopa pysähtyy, jos en ole pohkeella skarppina. Eli pohkeella sitä tulee käskeä eteen, mutta Keksi lähtee helposti kiemurtelemaan pohkeen välissä. Vaikka molemmat pohkeet olisi kiinni, on samansuuruisen paineen antaminen hankalaa kiemurtelevalla hevosella. Oravanpyörä syntyy, kun paine kahden ohjan välillä ei ollutkaan oikea, kun hevonen reagoi pohkeeseen oikein, jolloin se taas täytyy korjata pohkeella ja niin eteenpäin.

No, en ehkä osaa selittää kovinkaan hyvin, mutta voin kertoa, että Keksin kanssa tämä ei ole helppoa! Kukaan ei koskaan ole luonnehtinut Keksiä helpoksi ratsastettavaksi. Se on ihan mato ratsastaa. Se taipuu joka kohdasta ja mongertelee ohjien ja pohkeiden välissä (huomaa monikot!) niin paljon, että en itse enää edes huomaa sitä niin selkeästi kuin ennen. Olen siis tottunut siihen, jopa turtunut. Ratsastin Liidan Imagolla viikko sitten, ja Imago tuntui ihan jäykältä tukilta Keksiin verrattuna! Vaikka kyllä Imago taipui ja sitä oli kiva ratsastaa, oli jännä tunne kun se ei yrittänyt vängätä miljoonaan eri suuntaan samaan aikaan. Nämä kaksi hevosta ovat siis keskenään kuin yö ja päivä. Kun Liida nousi Keksin selkään, tuntui Keksi Liidan mukaan todella kapealta ja juurikin sellaiselta mongertelevalta madolta, kuten aikaisemmin asian muotoilin. Ja moni muu on sanonut ihan samaa!

Nyt kun olen selventänyt vähän taustatietoja, päästään itse asiaan. Eli eilen päätin että nyt otan oikein lyhyen ohjan ja ratsastan oikein kunnolla! Valmennuksissa olen oppinut, että käsi täytyy pitää vakaana, mutta ohjalla täytyy silti vaikuttaa. Hieman leikkiä, esimerkiksi puristamalla kättä niin pienesti nyrkkiin, että hevonen tuntee sen ja minä tunnen sen vaikutuksen liikkeessä. Ennen olen pitänyt aivan liian pitkää ohjaa, ja Keksi on kuin huomaamatta päässsyt elämään päällä aivan omaa elämäänsä. Kylläpä tulee paljon parempi yhteys, kun ohja on lyhyt ja paine käden ja hevosen suun välillä hyvä!

Tässä vaiheessa pohkeen käytön tärkeys korostui. Keksi olisi tahtonut hidastaa, kun ohjalla oli painetta. Pohkeella siis tein lisää painetta niin kauan, kunnes Keksi meni peräänantoon ja alkoi reagoida oikein. Aluksi se ei ihan ymmärtänyt, mitä hain takaa, mutta kun se liikkui pohkeesta oikein, myötäsin ohjalla niin vähän, että se pääsi liikkumaan. Keksi rentoutui, vaikka kohdistin siihen painetta pohkeilla ja ohjilla. En väitä, etteikö Keksi olisi ennenkin mennyt peräänannossa, mutta mielestäni ei ikinä näin hyvin. Pohkeen synnyttämä paine tuntui heti ohjassa. Ja se tuntui muuten todella hyvältä! Niin hyvältä, että päätin kokeilla myös ravia. Tein siirtymisen niin, että pyrin pitämään paineen tasaisena ohjalla. Tässä olen ennen mennyt pahasti pieleen, kun olen myödännyt ihan turhaan. Pohkeella pyysin ravin ja pidin ohjalla vastaan. Tein tämän pitkällä sivulla katsoen edessä olevasta peilistä. Ja kas, sieltähän tuli meidän tähän astisista raviin siirtymisistä ylivoimaisesti paras ja tyylipuhtain siirtyminen ikinä! Keksi pysyi tosi kivasti koottuna ja näin oman pohkeen käytön peilistä. Olin aivan innoissani!

Tein ravisiirtymisiä vielä muutaman kerran ja sitten tein samaisella pitkällä sivulla pysähtymisiä ravista. Harjoiteltiin tervehdystä kouluradalla, ja saatiin siinäkin muutama onnistuminen. Välillä pysähtyneenä Keksi katosi ohjalta, mutta tuli heti takaisin kun lähdettiin liikkeelle. Kauaa en viitsinyt ratsastaa, koska hevonen tuntui niin hyvältä. Minulle ainakin jäi hyvä mieli, ja uskon Keksinkin oivaltaneen, että nyt se teki ihan oikein. Kehuin sitä ja rapsuttelin jo ratsastaessani ja palkitsin myös myötäämällä. Ymmärsin myös, mitä myötäämisellä tarkoitetaan. Ei se tarkoita sitä, että ohja täytyy työntää pois, vaan että pienen hetken ajan paine ohjassa on pienempi. Ja sitä ei pysty tekemään pitkällä ohjalla läheskään yhtä pienin elein.

En nyt edes osaa pukea sanoiksi, mikä fiilis nyt on! Minä ratsastin minun omaa hevosta ja se reagoi ihan kuin oikea kouluratsu. Me ollaan oikea kouluratsukko! Tekee mieli tanssia, huutaa, itkeä ja nauraa! Olen viimeinkin oivaltanut jotain! JES!

Hyvillä mielin mentiin maneesista talliin, mutta ei päästy käytävälle purkamaan varusteita, kun siinä oli toinen hevonen. Päätin siis, että mennään pesariin, mutta Keksi oli tästä eri mieltä. Se tallusti tyytyväisenä perässäni, kunnes se hoksasi, minne oltiin menossa. En muista olenko kertonut aiemmin, mutta Keksi ei tykkää pesareistakaan.. Se pärski ja steppasi paikallaan, kun se ei millään olisi uskaltanut tulla pesariin. Vaikka se on avoin ja valoisa! Välillä en vain tiedä, onko tällä minun tammallani laitakammo vai avaran paikan kammo! Tai sitten se vaan kusettaa, mikä olisikin hyvin todennäköistä. Päätin kuitenkin, että nyt on mentävä, en anna sen voittaa tällä esityksellään. Menin niin lähelle pesaria, kuin Keksi suostui ja sitten vielä niin pitkälle pesariin kuin ohja ja käsi riittivät. Käännyin Keksiin päin ja levitin käteni: "Kato nyt Keksi kun ei täällä mitään pelottavaa oo". Keksi katsoi minua kiinnostuneena, laski päänsä, pärskähti ja varovasti asteli pesariin. Hetken vain toljotin tuota isoa, kaunista eläintä. Mitäpä ihmettä, se oikeasti tuli tänne minun, oman ihmisensä perässä, kun vaan osasin näyttää sille, että ei ole mitään hätää. Taas tekisi mieli tanssia, huutaa, itkeä ja nauraa!! Mahtavaa!

Keksi pääsi pesuboksiin, muttei kuitenkaan pesulle!

Testissä uudet suitset

Kuten olinkin jo lupaillut, nyt olisi luvassa postaus noista meidän uusista suitsista! Kamera ei suostunut millään yhteistyöhön, vaan kaikki ratsastuskuvat ovat ihan tärähtäneitä, joten harmikseni en saanut laitettua kuvia suitsista itse työssään..

Olin pohdiskellut, josko ne auttaisivat Keksin rauhattomaan päähän. Keskustelin siitä valmentajani kanssa ja hän epäili, että nämä suitset voisivat auttaa. Ostin ne siis Ridmeriltä Helsinki Horse Fairista ja olen nyt käyttänyt niitä kolme kertaa. En osaa yhtään vielä sanoa, onko mitään pysyvämpää muutosta tapahtunut, kun kaikki nuo ratsastuskerrat ovat olleen niin erilaisia. Mutta jos ei muuta niin onpahan ainakin todella hienot!!

Suitset pussissaan vielä koskemattomina

Maanantaina menimme maneesille kouluilemaan, mutta innostuttiin sitten menemään maapuomejakin. Vanhoissa suitsissa minulla oli kumiohjat, jotka ovat näiden uusien suitsien nahkaohjiin verrattuna huomattavan paljon paksummat ja painavammat, joten en oikein osannut pitää niitä edes kädessäni! Jonkin verran Keksikin tuntui oudoksuvan näitä uusia kapistuksia ratsastettaessa, mutta rentoutui kyllä ajan kanssa.

Maanantaina maneesissa, ensimmäistä kertaa uusissa suitsissa

Istuntani on jotain aivan kamalaa, mutta Keksi on ihan kivan rento

Jouduttiin hetki odottaa, että päästiin ulos maneesista ja Keksiä alkoi tylsistyttää :D

Tiistaina kouluiltiin taas. Keksi ei aluksi olisi millään malttanut kuunnella ja pysyä ohjan ja pohkeen välissä. Tein kuitenkin, mitä valmennuksissa olemme harjoitelleet, eli ei ravata ennen kuin käynti on hyvä, eikä laukata ennen kuin ravi on hyvä. Tein pituushalkaisijalla voltteja molempiin suuntiin ja Keksi alkoikin ihan kivasti ottaa apuja vastaan. Varsinkin ravi meni paremmin kuin yleensä, vaikka kiusasinkin itseäni inhokkipuuhallani eli harjoitusravilla. Kun nostin laukan, alkoi Keksi innostuksissaan kaahata, joten jouduin ottamaan taas käynnille ja aloittaa kaiken alusta. Ei onneksi mennyt kovin kauaa, kun Keksi jo hoksasi mitä hain takaa ja menikin tosi kivaan muotoon ja keveni edestä. Siitä käynnistä olikin sitten mahtavaa nostaa laukka! Ja laukassakin Keksi kantoi itsensä hienosti pitkiäkin pätkiä, joten kärsivällisyys palkittiin! Maanantaihin verrattuna siis oli jo paljon parempi ja harmittaa todella, kun kamerassa on yli 100 täysin tärähtänyttä kuvaa..

Keskiviikkona olikin tallilla estepäivä! Päätin siis, että mielen virkistykseksi mennään parit kavaletit ja kuvattiinkin muutamat "hypyt". Mentiin tosi matalaa pystykavalettia ja pientä ristikkoa. Harjoiteltiin lähestymisiä ja hevosen hallintaa ennen hyppyä ja sen jälkeen. Aluksi tavallisesta muovikavaletista Keksi ei juurikaan välittänyt, vaan oli hyvin kuulolla ja meni oikein nätisti vasempaan kierrokseen. Oikeassa laukassa taas ei sujunut niin ongelmitta, kun se on meille se hankalampi suunta. Tätä mentiin ympyrällä, mutta pian siirryttiin diagonaalille pikkuristikolle. Tästä Keksi sitten innostuikin ihan kunnolla ja sitä sai pidätellä ihan tosissaan! Kaksi askelta ennen estettä se imi esteelle oikein kunnolla ja kaahasi koko diagonaalin loppuun. Laukanvaihto esteellä onnistui hyvin! Myöhemmin videolta katsottuna Keksin kaahaus esteelle ei näytä kovinkaan pahalta, mutta se tuntui selkään aivan hirveältä, kun se ei kuunnellut yhtään. Mutta kun ratsastin eteen ennen kuin aloitin tehtävän uudestaan, niin oli Keksi tosi hyvän tuntuinen, vaikkakin malttamaton.

Ennen Keksiä kutitti ratsastuksen jälkeen päästä, kun suitset olivat hanganneet, mutta nyt se pään raaputtaminen onkin vähentynyt joka kerralla entisestään! Eli siis ainakin tässä voi huomata tuon anatomisen muotoilun hyödyn.. Ajan kanssa sen pitäisi näkyä myös ratsastuksessa. Ehkä joku, jolla on vähän tasaisempia suorituksia tekevä hevonen (ja ratsastaja myös!) osaisi sanoa heti, onko muutosta tapahtunut. Tälläinen tuuliviiriratsukko ei vielä osaa päättää..! Mutta se pään kutinan vähentyminen on jo todella iso plussa!

En  ole nyt pitkään aikaan päässyt valmentautumaan, kun valmentaja on joutunut perumaan, joten voi olla että saadaan kunnolla hyöty irti sitten kun viimeinkin onnistuu valkkuun pääsy!

Toivotaan, että saisin tehtyä tämän päivän hypyistä jonkunlaisen videokoosteen.. Huomenna mennään varmaankin vähän kevyemmin ja taivutellaan enemmän käynnissä. Perjantaina voisi taas tuuppailla ihan tosissaan ja lauantaina Keksillä onkin vapaa, kun olen koko päivän töissä..

Helsinki Horse Fair 2015

Käytiin sunnuntaina 8.3. Helsingin messuseskuksessa Horse Fairissa. Oli tosi kiva päivä ja voin kyllä suositella noita messuja kaikille! Lähdettiin ennen kahdeksaa ajelemaan ja oltiinkin Helsingissä jo yhdeksän jälkeen. Jouduttiin siis odottelemaan sisäänpääsyä messukeskuksella, mutta saatiinpa auto hyvälle paikalle, kun oltiin tarpeeksi ajoissa.

Suunnittelin ohjelman pohjalta itselleni vielä oman aikataulun, johon olin merkinnyt kaikki itselleni kiinnostavimmat tapahtumat. Olin myös tutkinut etukäteen, mitä mistäkin kannattaisi ostaa ja teinpä jopa ihan ostoslistankin! Siinä kävi sitten lopulta niin, että en seurannut ohjelmaa ollenkaan, vaan päivä meni shoppaillessa. Iltapäivällä seurattiin kuitenkin estekisat ja tehtiin viimehetken ostokset ennen kotiin lähtöä.

Ostoslistalla oli ainakin riimu, valkoiset housut ja valkoinen huopa. Lisäksi ajattelin, että jos löytyy jotain perus hoitotarvikkeita hyvällä hinnalla, niin hankin sitten niitä. Lauantaina kuitenkin huomasin Ridmerin facebook-sivuilta, että kaikki PS of Swedenin tuotteet olivat -20% alennuksessa. Olen pitkään jo haaveillut niistä koulusuitsista Keksille. Uskoisin niiden auttavan Keksin ratsastettavuuteen ja myös pään kutinaan, joten päätin että nyt on investoitava!

Otin kaikista ostoksista kuvat, joten pitemmittä puheitta, tässä ne nyt ovat:

Keksin kauhuksi suihkupullo, ShowShine 15e

Nahkarasva ja -saippua, yht. 10e

RSL ratsastushanskat 29,90(?) Tämä on ehdoton lempimerkkini, istuvat kuin nakutettu!

B vertigo valkoiset housut kisoja varten, 99e

Suitsien mukana tulee tälläinen kaunis pussi

Suitset 239e ja otsapanta 111e (ilman alennuksia)

Suitsien mukava tuleva otsapanta

Tämä otsapanta on ehkä vähän överi, joten siis täydellinen Keksille!

Painetta tasaava niskahihna, saa nähdä miten se Keksillä toimii!

Olen todella innoissani noista uusista suitsista ja olisi tehnyt mieli mennä jo eilen tallille sovittamaan niitä! Päivä venyi kuitenkin niin pitkäksi, etten millään enää jaksanut tai edes ehtinyt mennä tallille. Tänään pääsen kokeilemaan niitä ja äiti tulee ottamaan kuvia! Teen niistä vielä oman postauksensa sitten kuvien kera :)

Keksin viimeaikainen kehitys ja tavoitteita

Nyt muuten pukkaakin blogipäivitystä, kun sain vihdoinkin kuvaajan mukaan tallille!
Keksi on nyt noin kuukauden ollut oikein hyvä, kun oman pohkeen käyttö on parantunut hurjasti. Välillä Keksi on hangoitellut vastaan hyppimällä pystyyn, mutta muuten on mennyt todella hyvin. Harmittaa, kun kuvaajaa en saanut aikaisemmin, sillä tämän päivän ratsastus ei ollut sitä meidän parhainta antia.. Mutta rentouttavana perusliikutuksena ihan mukiinmenevä.

Keksi alkuverryttelyssä

 Keksillä oli ollut muutama vapaapäivä, kun aikatauluni eivät sallineet tallilla käymistä. Eilen pääsin pitkästä aikaa ratsastamaan ja Keksi oli todella huono liian energiansa takia. Se ei malttanut ollenkaan, vaan kaahasi ravissa ja nosti ihan omia laukkoja pelkästä sisäpohkeen hipaisusta. Maneesi oli ruuhkainen ja noiden esteiden välillä ei ole kiva sompailla muutenkaan kaahaavan hevosen kanssa. Se tarina päättyikin siihen, että Keksi alkoi pukitella ja lensin alas selästä. Tämä oli ensimmäinen kerta ikinä, kun Keksi pääsi minusta niskuroimalla eroon. Nousin kuitenkin nopeasti takaisin selkään, mutta totesin, etten saa maneesissa tarpeeksi tilaa Keksin energian purkamiseen, joten menimme pellolle vielä liinassa. Keksi juoksikin pitkään lähes ilman minkäänlaista kehotusta, eli energiaa oli ja paljon!

Myönnän, että vaikka en suoranaisesti pelännyt ratsastaa tänään, huomasi istunnastani jonkinlaisen alitajuntaisen varovaisuuden ratsastettaessa. Nojasin todella pahasti eteen ja huomasin sen jo ratsastuksen aikana, vaikka yritin rentoutua ja istua normaalisti. Ja kun nojaan eteen, niin se heijastuu pohkeen asentoon ja se taas heijastui siihen etten saanut Keksiä oikein kunnolla läpi.. Ärsyttää tälläinen takapakki, mutta se kuuluu elämään ja näistä taas opitaan..

Aloitin siis vasemmassa kierroksessa, koska se on meille helpompi suunta. Kuvia tästä ei oikeastaan saatu ollenkaan, kun kaikki oli tärähtäneitä tai valo ei osunut ollenkaan. Meidän tallin maneesin seinät on tuollaiset hirveän tummat ja päiväsaikaan noista ikkunoista tulee aivan liikaa valoa kuvaamista varten.. Mutta toivotaan, että kuvista saa selvää edes jonkin verran tuosta Keksin lihaksiston ja kropankäytön kehityksestä.

Koska oikea kierros on meille vaikeampi ihan jo oman kieron kroppani ja Keksin dominoivan oikean lavan takia, ratsastan yleensä ensin vasemmasta kunnolla, jotta oikealla työskentely helpottuisi. Tietysti pyrin siihen, että mentäisiin molempiin suuntiin aina saman verran, ettei kehityttäisi entistä toispuoleisemmiksi. Mutta Keksillä on tapana ns jyrätä oikealla lavallaan ja kadota kokonaan ulko-ohjalta. Tähän ollaankin valmennuksissa pureuduttu ja tehty myös maastakäsin muutamia juttuja. Harmittaa, kun ravista ei saatu kuvia tällä kertaa ollenkaan, kun olin jo ehtinyt alkaa laukkaamaan ennen kuin kuvaaja ehti lannansiivouspuuhiltaan takaisin kameran taakse.

Keksi sai kroppansa ihan kivasti auki tänään ja joutui se vähän tekemään töitäkin, kun sen yläkaulan lihakset on olleet aika heikot. Lihaksiston kehittymistä tuetaan syöttämällä Cavalorin MuscleFit -jauhetta mössön seassa liikutuksen jälkeen. Joitakin muutoksia parempaan onkin jo tullut, kun tuntuu, että Keksi jaksaa kantaa itseään jo paljon paremmin ja ottaa takajalkojakin jo alle. Ei sillä, että se nyt kovinkaan suuri ongelma olisi ollutkaan aikaisemmin, kun ollaan aina vaan keskitytty tuohon etuosan käyttöön. Mutta kivahan se on että koko paketti alkaa pikkuhiljaa tulla kasaan, ja siitä ei voi kiittää muuta kuin valmentajaani Nooraa.

Lopuksi Keksi sai tehdä, mitä se kaikista eniten tykkää tehdä. Loppukäynneissä se saa yleensä haahuilla miten se vain haluaa, jos maneesissa ei ole ketään, jota se häiritsisi. Hassu juttu tässä tammassa on se, miten se tahtoo itse kävellä noiden muovikavalettien yli. Vaikka laukassa sitä ei niitä saisi hyppäämään, niin loppukäynneissä se sitten onkin kivointa ikinä! Tekeehän se ihan hyvää, kun joutuu nostelemaan jalkojaan korkeammalle, kuin normaalisti.

Keksin oma loppuverkka

Onnellisena ylityksen onnistumisesta!

Nyt tulevaisuudessa tavoitteena olisi saada Keksin kaulan lihaksisto kehittymään entisestään. Takaliston lihaksiston onkin jo ihan hyvässä kunnossa, joten kun etuosa saadaan kuntoon, niin sitten voidaankin alkaa vaatia taas uusia juttuja. Tällä kisakaudella ei kyllä aiota kisata enempää kuin heD ja heC, mutta enää se heB ei vaikuta niin kaukaiselta haaveelta, kuin silloin kun se varsamainen, lihakseton Keksi minulle tuli. Minullahan on aivan mahtava hevonen ja treenaaminen ja haaveiden tavoittelu yhdessä on aivan parasta!