Kuulumisia hiljaisuuden jälkeen

Heippa! Tämä blogin kirjoittaminen on nyt unohtunut, kun on ollut niin kiireiset pari kuukautta. Teen liikaa töitä ja koulussa en ehdi piipahtaa kovinkaan usein ja tallillekin ennätän vain satunnaisesti. Keksille on tullut muutamia pitempiäkin kolmen päivän vapaita, kun en ole ehtinyt tallille. Nyt kuitenkin pientä katsausta kuluneisiin kuukausiin!

Puoli vuotta yhdessä! 18.10 vietettiin meidän puolivuotispäivää porkkanoiden kera. Käytiin myös ratsastelemassa maneesissa ja meillä oli tosi kivaa. En uskoisi, että Kebu on ollut syömässä rahojani jo puoli vuotta, mutta toisaalta sen tulemisesta on jo ikuisuus! Muistan vain, kun laitoin sille tärisevin käsin kuljetussuojia Lappeenrannassa, talutin sen Henkalle ja Henkka lastasi. Ja niin sitä saavuttiin Kelttiin, kun silloin vielä asuttiin siellä. Ja heti pihalla Keksi jo ekan kerran tallasi jalalleni! Sinä iltana en olisi millään malttanut lähteä kotiin! Tuijotin pihaton ovesta karsinassaan mutustavaa eläintä, ja ajattelin että tuo on täällä vain minua varten, ja siitä voi tulla minun! Varsinainen kauppakirjahan tehtiin vasta toukokuun puolella.

Tämän blogihiljaisuuden aikana koettiin myös meidän ensimmäinen raspaus, eilä se ollut millään tavalla helppo! Eläinlääkäri tuli ja yritti laittaa tammalle piikin, mutta Keksipä vetäisi semmoiset paniikit ettei ell uskaltanut laittaa ainetta sisään, vaikka piikki olikin jo suonessa. Varattiin sitten uusi aika seuraavalle viikolle ja sain paketin domoa. Sehän on siis kielen alle annettavaa tahnaa, joka rauhoittaa hevosta samalla tavalla kuin piikki, mutta vaikutuksen alkamiseen menee pitempään.

Ell soitti, että annan domon Keksille puoli tuntia ennen toimenpidettä, mutta eihän se vatipää antanut laittaa sitäkään! Kaivoin jostain jotkut vanhat jämäsuitset, otin turpiksen irti ja laitoin kuolaimet kiinni, niin aina kun keksi repi päätään pois, kuolaimissa kiinni oleva riimunnaru kiristyi. Kun en siltikään saanut survottua lääkettä tuubissa, laitoin kumihanskan käteen ja tungin domoa nokareittain kielen alle sormella.

Keksi ei kuitenkaan ehtinyt rauhoittua tarpeeksi ja ell käski viedä sen klinikalle pakkopilttuuseen. Juuri kun ell oli lähtemässä, huomasin Keksin olevan kuitenkin vähän tokkurassa, joten otettiin huulipuristimella kiinni ja piikistä lisää potkua rauhoitukseen. Ei mennyt kauaa, kun lopputulos oli kuvien mukainen!

Keksi myös karkasi minulta ekan kerran! Juoksutin sitä irtona kentällä ja se oli siinä jo hetken juossut ihan tyytyväisenä, kun se ykskaks päätti hypätä kentän aidan yli ja paineli pellolle! Siellä se kuitenkin tajusi, ettei sillä ole seuraa, joten se meni omien kavereidensa luokse pihaton viereen. Hetken se kanaili ja juoksenteli pakoon, mutta sain sen kiinni. Mitään pahempaa ei onneksi sattunut! Tämä sattui tallentumaan videolle, joten siitä sain otettua tämän kuvan!

Käytiin myös yksissä kisoissa tässä välissä! HeD radasta saatiin surkeat 62% ja heC radasta 60,5%. Tyytyväinen olin kuitenkin suorituksiin, sillä lastaus oli taas aivan kamala farssi. Kisapaikalla Keksi oli kuitenkin oikein täysipäinen. Radalla se meinaa koheltaa omiaan, kun kentän laidalla olevat ihmiset ovat kiinnostavampia kuin minun avut, mutta selvittiin kuitenkin ihan kiitettävästi. Ja ensi kerralla sitten taas vielä paremmin!

Eilen myös putosin Keksiltä ensimmäistä kertaa, kun satulavyö oli niin löysällä, että satula lähti laukkaympyrällä valumaan toiselle kyljelle! Keksi otti asian kuitenkin varsin viisaasti, ja oli ihan kiltisti, vaikkakin ihmeissään kun tärähdin tantereeseen. Oikea polvi ja sääri ovat kipeät, mutta en saanut edes mustelmaa muistoksi tästä!

Keksi sai myös muutamia tuliaisia Helsingin Horse showsta. Ostin pintelipatjat, fleecen, tallitoppiksen ja eskadronin huovan. Bling bling hepalle bling bling varusteet!

Olipa muuten hankalaa rustata tätä postausta puhelimen bloggerilla!

Kouluvalmennus 8.9.

Kirjoittaminen on jäänyt viimeaikoina ihan totaalisesti paitsiolle, kun on ollut niin kova kiire! Koulu alkoi ja minulle laitettiin vielä enemmän töitä kuin ennen koulun alkua! Olen aivan puhki ja tuntuu että aikaa ei jää mihinkään ylimääräiseen.. Keksiä olen käynyt ratsastamassa aamuisin ennen koulua ja sitten iltapäivällä olen mennyt töihin ja päässyt sieltä yhdeksän jälkeen. Pari iltaa viikossa on kuitenkin vapaata, joten silloin olen saanut käydä tallilla Liidan kanssa. Ehkä tämä tästä helpottaa, kun tottuu taas aikaisiin aamuihin ja työtkin varmaan vähenevät jonkun verran. Yksikin iltavuoro vähemmän viikossa tuntuisi lomalta!

Nyt kuitenkin takaisin asiaan, eli siis kävin eilen Miisan kanssa kouluvalmennuksessa! Muuton jälkeen en ole päässyt töiden takia mihinkään valmennuksiin ja on tuntunut, että en osaa ratsastaa enää ollenkaan. Oli aivan pakko päästä valvovan silmän alle! Miisa ja Liida ovat molemmat ratsastaneet Keksillä ja huomanneet, että Keksi voi kyllä mennä ravissa ihan kivassa peräänannossa, mutta kun laukataan, hajoaa paketti ihan totaalisesti! Olen ollut ihan samaa mieltä, mutta en oikein tiedä mistä alkaa korjaamaan sitä. Toivottavasti nyt päästäisiin käymään valmennuksissa säännöllisesti, että saadaan tamma (ja etenkin sen ratsastaja..) taas ruotuun!

Huomio 1: Eroon gramaaneista!

Ennen valmennusta menin maneesiin ottamaan vähän tuntumaa gramaanien kanssa. Tämä siksi, että Keksi hoksaisi, että nyt on tehtävä töitä eikä vain hölmöillä pitkin maneesia. Kun valmennus alkoi, otettiin gramaanit pois ihan vain siksi, että nähtäisiin mitä tapahtuu. Muutos oli aika huima! Keksi nosti pään pystyyn ja luikerteli pohkeitten takana. Keksi yritti koko ajan hidastaa käyntiin ja viskeli päätään minkä ehti.

Huomio 2: Töihin siitä!

Aina kun Keksi riehui, menetin tasapainon ja otin sen käyntiin. Näin ollen Keksi on saanut periksi ja se sai lopettaa työnteon heti kun siitä tuntui vähänkin epämukavalta tehdä töitä. Sain ohjeeksi aina antaa pohkeita niin paljon ja kovaa, kunnes saan reaktion aikaan. Eli aina temppuilusta seurasi oikein kova spurtti mennä eteenpäin. Aluksi tämä oli vaikeaa, mutta sittemmin se helpottui. Muutenkin olen jäänyt ravissa omalle mukavuustasolleni enkä vaadi Keksiltä tarpeeksi. Tuntui, että menisin ihan kiitoravia, kun vasta sain kiitosta hyvästä ravin tahdista ja temposta! Laukassakin tuntui, että menen todella kovaa ja päin seiniä, mutta kun vaadin Keksiä menemään pohkeesta eteen, paketti tulikin kasaan ja vauhti ei tuntunutkaan enää niin kovalta.

Huomio 3: Katse..

Olen parempi ratsastamaan vasempaan kierrokseen, sen olen aina tiennyt, mutta olen aina luullut sen aiheutuneen lonkastani. Sekin on varmaan ihan totta, koska kun mentiin oikeaan kierrokseen ilman jalustimia ympyrällä ravissa, valuin koko ajan vasemmalle. Vasempaan tätä ongelmaa ei ollut. Nyt ainakin osasyyksi huomattiin, että katson oikeassa kierroksessa oikealle alas, kun pitäisi katsoa ulkokorvan yli. Vasemmassa osaan katsoa edes vähän paremmin, en nyt ehkä ihan sieltä oikean korvan yli, mutta kuitenkin lähemmäksi sitä. Oikeassa kierroksessa käännän itseänikin ihan vinoon katsoessani maahan. Keksi alkaa luikerrella muuttuneen painoni takia ulos ympyrältä. Tätä yritettiin korjata, ja varsinkin myöhemmin laukkatehtävässä tuntui että aloin jotenkuten hallita sen..

Huomio 3: Pohjeavut

Ennen olen väistättänyt Keksiä ympyrällä tai voltilla niin, että olen antanut sisäpohjetta peruspohjeasennon taakse, mutta nyt kokeiltiin väistättää etuosaa eli pohje oli edessä. Aluksi tämä ei ihan sikunut, kun olen tottunut väistättämään takaosaa. Saatiin sekin kyllä korjattua onneksi.

Huomio 4: Unohda muoto ja ratsasta!

Kesällä pääasiallinen tarkoitus treeneissä oli ratsastaa Keksi muotoon. Kaikki focus oli hevosessa, eikä minussa. Tiesin jo kesällä, että jossain vaiheessa pakka hajoaa minulta täysin. Nyt valmennuksessa sain paljon noottia siitä, miten en keskity itseeni enää ollenkaan. Tuijotan Keksin niskaa aivan kuin se muka painaisi sen muotoon. Oli jännä tunne istua taas selkä suorana, lavat kiinni, kyynärpäät kyljissä ja katse edessä! Enhän minä osaa enää ratsastaa ollenkaan!

Keksi ja Imago - Yhdessä jälleen

Huom! Tämä teksti on jo vanha, mutta sain julkaistua sen vasta nyt...

Heippa taas vaihteeksi! En nyt taas ole ehtinyt tehdä mitään muuta, kuin olla töissä ja tallilla, joten kirjoittelut on jääneet vähemmälle. Kerron nyt kuitenkin kuluneiden päivien puuhailuista..

Sunnuntaina Keksillä oli muistaakseni tarkoitus olla vapaa, tai sitten olisin ratsastanut sen kevyesti illemmalla. Mentiin Liidan ja siskoni Liisan kanssa Imagolle Rabbelugniin putsaamaan karsinaa ja Liida hyppäsi Imagolla. Oltaisikohan esteet olleet korkeimmillaan 100cm vai 105cm? Kuitenkin tarkoituksena oli hypätä kahden laukka-askelen sarjaa. Imago näytti kulkevan hyvin, mutta loppua kohden kielsi muutaman kerran. Kuitenkin oli ihan kiva treeni ja saatiin vihdoinkin Liidasta ja Imagosta muutama kuva.. Kiireiden takia kuvat on kuitenkin jääneet kameran muistikortille, kun en niitä ikinä ehdi siirtää koneelle, saati lähettää Liidalle.

Tiistaina pistinkin koko maailman taas mullin mallin, kun päätin muuttaa Keksin Rabbelugniin. Isäni veti meidät Liidan trailerilla ja äitini ja Liisa auttoivat tavaroiden pakkaamisessa. Lastaaminen oli Keksille vaikeaa, mutta saatiin kuitenkin hepo kyytiin ja kohti uutta kotia - ja sitä tärkeintä: Imagoa <3 Keksi muutti pihattotalliin, sillä uskon sen olevan Keksille toimiva ratkaisu eikä tallissa olisi muutekaan ollut tilaa. Pihatossa on Keksin lisäksi kaksi muuta tammaa, ja Keksi onkin arvojärjestyksessä alin. Nätisti kuitenkin tulevat toimeen ja kun Keksi on johtajahevosen kanssa kahdestaan, niin ei ollut mitään ongelmaa. Kolmannen pyörän liityttyä joukkoon Keksi saakin sitten seisoskella kauempana muista.

Keskiviikkona mentiin Liidan kanssa yhdessä tallille ja taluteltiin hepoisia yhdessä kentällä. Imago oli ihan sekaisin kun pääsi pitkästä aikaa treffeille Keksulin kanssa! Nuo kaukosuhteet kuin ei vissiin hevosilla oikein toimi.. kjeh kjeh.. :D Näpsittiin muutamat kuvatkin, mutta niistä tuli todella tummia, sillä taivas alkoi täyttyä tummista sadepilvistä, ja ukkostikin jo vähän.

Imago meni hierottavaksi ja Keksi pihattoon takaisin. Sitten alkoikin sataa kaatamalla ja rakeitakin tuli! Lauman johtajahevonen hääti Keksin sisältä pihalle sade/raesateeseen, joten jouduin taluttamaan sen sieltä takaisin sisälle ja katsoa, ettei sitä häädetä taas ennen kuin sade loppuu. Keksiltä valui ihan aavistuksen räkää nenästä, mutta veikkaisin että mistään vakavemmasta ei ole kyse, vaan se ei vielä ole oikein tottunut olemaan pihatossa. En edes tiedä, onko Keksi saanut nukkua sisällä vai onko se seissyt taivasalla..

Muutto oli mielestäni oikein hyvä ratkaisu, sillä olen alkanut kyllästyä siihen, että ravaan kahden tallin väliä. Nyt kun ollaan Liidan kanssa samalla tallilla niin saadaan puuhattua yhdessä paljon enemmän. Voidaan mennä taas yhdessä maastoon rallittamaan ja yhteisiin valmennuksiin ja muutenkin ratsastaa samaan aikaan maneesissa ja kentällä. MAHTAVUUTTA! En malttaisi taas millään odottaa.. Päästään elämään normaalia hevosenomistajien arkea yhdessä :')

Estehyppelyitä ja onnellisuutta

Eli tänään tosiaan hypättiin. Tein aamutallin ja kun vapauduin hommista, suuntasin kohti estekenttää ja nakkasin kameran siskoni kätösiin. Innostuin tämän uuden tallin estekentästä jo silloin, kun kävimme katsomassa paikkoja ennen muuttoa. Kenttä on kivan iso ja kalusto on monipuolinen! Tai no, entisellä tallilla ei ollut mitään erikoisesteitä ja juuri niitä haluaisin harjoitella, sillä Keksillä on tapana kyttäillä esteitä. Kivarista löytyikin kokonainen erikoisesteiden arsenaali!

Keksi on viime aikoina ollut vähän jumissa etenkin oikeasta lavastaan, joten liikunta on ollut lähinnä juoksuttelua. Päätin nyt kuitenkin hypätä, sillä vaihteleva liikunta silloin tällöin tukee ratsutusta. Estekenttä on kuitenkin harmillisen pehmeä, joten on oltava tarkkana, ettei jalat kärsi ja kaaduta kaarroksissa. Tällä ruohonjuuritasolla sillä ei kuitenkaan ole niin paljoa väliä, sillä ratsastan isoja reittejä ja helppoja tehtäviä. Tarkoituksena ei siis todellakaan ollut kaahottaa täysillä jyrkkiä kaarteita!

Keksin kanssa aiemmilla kerroilla oma pääni on pettänyt jo ihan pienillä esteillä, sillä Keksi on melko heikko imemään esteelle ja onkin aiemmin kieltänyt, kun en oikein osaa ratsastaa sitä kunnolla esteelle. Kun ei ole kokemusta, ei ole vielä varmuutta. Sorrun siinä pari laukka-askelta ennen estettä ajattelemaan, että nyt tämä on liian epävakaa, eihän tämä voi mennä yli. Tällöin Keksi alkaa kiemurrella ja sen korjaamiseen vaaditaan hurjasti eteenpäin ajamista.

Keksi koetteli päättäväisyyttäni ennen estettä, yli päästiin kuitenkin vaikka ilmeeni kertookin varmaan kaiken..

Ihan aluksi Keksi oli todella huono ratsastaa. Se ei kuunnellut apuja vaan kaahotti ympäri kenttää ja keskittyi kaikkeen ympärillä olevaan. Joku ratsukko oli lammella ja laitumen hevoset heinillä. Keksiä ei kiinnostanut keskittyä minuun lainkaan. Taivuttelin Keksiä voltein ja ympyröin ja ratsastin sitä kaikkien esteiden välistä ja ohi, että se tottuisi Kenttään ja estekalustoon. Olimme käyneet nuuhkimassa esteitä jo torstaina, mutta nyt niiden yli olisi mentävä. Kun aloin tuntea itseni hyvältä kentällä, päätin että mennään esteelle. Madallettiin yksi pysty ihan olemattoman kokoiseksi ristikoksi, jotta voitaisiin harjoitella lähestymistä ja saada hyviä kokemuksia alle ennen kuin nostetaan korkeutta. Liekö sitten ihan oman pääni vuoksi, vai Keksin tottelevaisuuden parantamiseksi.. Keksi tuntui huonolta vielä ennen ensimmäistä lähestymistä, mutta päätin, että nyt tai ei koskaan. Olin niin päättäväinen, että nyt oli mentävä. Katse kohti horisonttia ja yli siitä ristikosta (kirosana)! Keksi oli hurjan epävakaa ja hyppäsi ihan ihme loikalla ja taisi tulla raville esteen jälkeen. Olin kuitenkin niin tyytyväinen, että sain sen kannustettua yli. Saavutettiin jotain pientä, mutta silti niin suurta! :)

Aluksi hypin vain tätä samaa ristikkoa molemmista suunnista, jotta saisin Keksiä vähän paremmin kuulolle, kun tehtävä ei ollut enää niin hepreaa. Tuntuu, että joskus Keksi oikein näyttelee yllättynyttä, kun täytyisi hypätä. Pikkuhiljaa hevonen parani ja siitä oikein tunsi muita esteitä ohittaessa, kuinka se meinasi imeä niillekin! Tästä innostuneena päätin kokeilla jotain hurjaa, nimittäin erikoisestettä! Tälle Keksi sitten ensin kielsikin, mutta en onnistunutkaan reitissä. Käänsin sen pois esteeltä ja tulin heti uudestaan ja tällä kertaa tiesin, mistä ratsastaa. Sitten mentiinkin taas yli että heilahti! Korkeutta tälläkään esteellä ei ollut nimeksikään, mutta se esteelle vieminen oli tässäkin se juju!

Hurja erikoiseste! Eihän se ollut paha ollenkaan!!

Tämä napattiinkin mukaan, kuten takajalasta näkee :D

 Melkein teki mieli hypätä okserilinjaa, mutta koska ne oli jätetty korkeiksi, en viitsinyt juoksuttaa siskoani madaltamaan niitä kaikkia puomeja.. Valitsin siis toisen pystyn, joka madallettiin 50-60cm korkeaksi ja nostettiin myös se verkkaristikko 50cm pystyksi. Näiden välillä sainkin ottaa kontaktia ihan kunnolla, sillä reitti ei ollut mistään helpoimmasta päästä Keksin aktiivisuuteen nähden. Laukanvaihtokin tähän reittiin kuului, mutta jouduin sen ottamaan aina ravin kautta, sillä en saa vaihdettua laukkaa muuta kuin esteen päällä, mutta se täytyi ottaa esteiden välillä ettei tulisi turhan tiukkaa kaarrosta vastalaukassa. Oma pääni kun ei edelleenkään sitä epätasaituutta kestäisi..

Olipa kaikin puolin oikein hieno kokemus! Vahvistuttiin ratsukkona tosi paljon, kun oma pää sai viimeinkin sitä kaivattua päättäväisyyttä ja Keksi joutui huomamaan, että kun päätän että mennään yli, niin sitten myös mennään! Ei se yksi kieltokaan paljoa hetkauta! Tiesin että se on vaikea reitti, vaikka siinä olisi ollut pelkkä maapuomi. Tässä taas näkee, kuinka Keksi oppii nopeasti mitä siltä haluan, sillä seuraavalla kerralla mentiin yli. Ja miten anteeksiantava se tamma osaakaan olla. Ei varmasti ollut aina mukavaa kun tälläinen untuvikko yritti roikkua sen selässä mukana. Välillä se yritti tehdä omia ratkaisujaan reitistä, mutta sain sen kuitenkin handlattua. Sanoin kuvaamaton fiilis!

Opin myös itsestäni paljon, vaikka vieressä ei ollutkaan valmentajaa arvioimassa suorituksia, tai Liidaa valittamassa päättämättömyydestäni. Esteen korkeudella tai rakenteella ei oikeastaan ole loppupeleissä väliä, kunhan saan päätettyä, että nyt hypätään. Toistoja, toistoja.. Piti vain päästä tutustumaan kenttään ja aloittaa sieltä matalalta ja nostaa siitä sitten. Keksi ei tee mistään liian helppoa, mutta onnistumisen tunne on mahtava!

Tästä päivästä mä olen niin onnellinen, mulla on mahtava tamma <3

Blogi löytyy nyt Blogilistasta ja Bloglovinista!

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/12687511/?claim=82bkpnb9kt4">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>

Eli tosiaan tuolla linkillä blogini löytyy Bloglonivista ja blogistasta sen löydät täältä !

Muutoksen tuulia

Heippa!

Kuten otsikostakin näkee, muuttopäivä on viimeinkin saapunut!

Sunnuntaina mentiin Kiviharjuun laittamaan tallia muuttokuntoon! Tarkoitus oli kuvata videopostausta, mutta eihän siinä tohinassa jäänyt aikaa mitään kameraa kannella.. Joten kuvamateriaalia ei nyt sitten ole.

Aamulla lähdettiin Ilon tallille Nooran kanssa ja Noora ratsasti Keksillä. Yhden maissa oltiin kuitenkin Kiviharjussa, jossa pestiin kaikki karsinat lattiasta kattoon painepesurilla ja mäntysuovalla. Sen jälkeen kalkittiin lattiat ja seinät. Purettiin myös muutama tarha, jotta voidaan rakentaa uudet ja paremmat aidat niihin. Koko päivä tässä tohinassa meni ja illalla grillailtiin yhdessä. Oli tosi kivaa päästä omalla jengillä yhdessä puuhailemaan!

Maanantaina Noora ratsasti Keksin, niin en mennyt itse tallille ollenkaan! Olipa outoa viettää vapaailtaa..

Ratsastusta viime perjantailta, vanhalta tallilta

Tiistaiksi olin sopinut, että menen Keksillä jotain kevyttä, mutta kun olin lähdössä tallille, Noora ilmoitti että muutto olisi heti kun saadaan kamat pakattua autoihin. Ilon tallilla pakkasin kaikki Keksin tavarat rekkaan ja omaan autoon ja Henkka lastasi Keksin, sillä se osaa olla lastauksissa hankala, eikä meillä ollut aikaa tai hermoja katsella Keksin temppuja. Henkan perässä se meni melkein ekalla yrittämällä sisään, sillä vähän se astui sivuun rampilta kun ei olisikaan halunnut lastautua.

Kivarissa laitettiin Keksin tavaroita paikoilleen ja pian hevosrekka jo kurvasikin pihaan. Purku onnistui tosi kivasti ja hevoset menivät innokkaina uusiin karsinoihinsa. Tästä oisi ollut kiva saada kuvia, mutta eipä kenelläkään ollut aikaa mitään alkaa napsimaan.

Kun oltiin saatu alkukaaos laantumaan, aloin laittaa Kebua ratsastuskuntoon, sillä se oli jäänyt liikuttamatta, kun oli kiire muuttaa. Mentiin maneesille yhden toisen ratsukon kanssa ja Keksi oli ihan tohkeissaan ja ihmeissään! Ei se nyt varsinaisesti kytännyt mitään, mutta puuskutteli sen oloisena, että nyt on tosi jännää! Oma ratsastukseni ei todellakaan ollut mitään parhautta, mutta olin muutenkin niin väsynyt muutosta ja piti olla kevyt liikutus, niin lopettelin melko lyhyeen.

Yhden jytkyt Keksi ehti jo ottaa!

Tänään, eli keskiviikkona mentiinkin sitten Hennan kanssa tekemään ihan eka iltatalli tuolla uudessa paikassa. Kylläpä oli kiva pitkästä aikaa hoitaa näitä vanhoja tuttuja heposia! Muutamaa vaille sama porukka kuin keltissäkin silloin keväällä :)

Noora kehotti meitä menemään kävelymaastoon Keksillä ja Destillä, joten päätettiin kivuta selkään ilman satuloita ja eikun maastoon mars! Kumpikaan tamma ei hölmöillyt ollenkaan, vaikka paikka olikin ihan uusi ja laitumia ohittaessa ponilaumat lähtivät seuraamaan meitä aidan viertä pitkin. Keksistä huomasi ihan selkeästi, että se nautti vanhemman "täti"-tamman seurasta! Destiähän ei oikeasti voisi tädiksi luonnehtia..!

Maastoilun jälkeen jäätiin nappaamaan kuva, mutta Desti oli vähän eri mieltä tästä photoshootista!

Kun päästin tallille, alettiin jakaa iltaruokia. Desti ja Keksi rupesivat oikein äänekkäästi polkemaan jalkoja ja potkimaan karsinoiden ovia, joten ihan tahallaan jätettiin ne viimeisiksi syöpöttelijöiksi. Keksi on muutenkin nyt tämän (lyhyen) ajan uudella tallilla ollut hirveän malttamaton ja se kerjää koko ajan herkkuja! Hyvä kun edes päästiin sinne maastoon kun en meinannut selvitä selkään asti, sillä Keksi ei millään suostunut seisomaan paikallaan..

Malttamaton hepoinen kerjäämässä herkkuja :D

Tallin sulkemisessa meinasi pieni perfektionismi iskeä, kun lakaistiin tallikäytävää. Jokainen pölyhiukkanen ja heinänpätkä oli lakaistava! Päästiin kuitenkin ihan kivan aikaisin kotiin, kun su ja ti meni sinne 23 paikkeille, että oltiin kotona.

Enää reilu pari viikkoa Nuorten Hevosten Festareihin, IIIIIIK!!

Eipä mulla muuta tällä kertaa! Toivottavasti saataisiin kuvia, että ois kirjoittelukin mielekkäämpää.. Huomenna tiedossa taas iltatalli ;)

Viikon blogihaaste: Mitä hevoseni tekee, kun...?

Päätin näin viikon myöhässä osallistua Voitto Kotiin -blogin tekemään viikon blogihaasteeseen!

Mitä hevoseni tekee, kun..
Ratsastus
... nousen sen selkään? Keksi ei malta seistä paikallaan, mutta ei se useimmiten ota kuin yhden askeleen eteenpäin. Saattaa aloittaa alkukäynnit omine lupineen, jos sitä ei pysäytä.
... kävelen pitkin ohjin alkukäyntejä? Lyllertää. Ainoa sana mikä laamaani kuvaa on lyllerrys.
... se ei jaksaisi lähteä töihin? Nostaa turvan taivaaseen ja pullistelee mahaansa. Pahimmillaan se alkaa peruuttaa raipalla hutkimisesta huolimatta, kunnes törmää kentän aitaan.
... pyydän sitä vaihtamaan laukkaa? Keksi EI vaihda laukkaa!! Raviaskeleen kautta onnistuu, mutta puhdasta laukanvaihtoa en ole vielä saanut tehtyä, kuin puomin tai esteen päällä. Liekö sitä sitten koskaan Keksille opetetukaan..?
... se pelkää jotain estettä? Vaihtelee laukkaa ja yrittää ohittaa sen. Kun ollaan tarpeeksi lähellä, Keksi ottaa muutaman steppausaskeleen ja hyppää. Lopputuloksena on pudonneet puomit ja kaatuneet tolpat.. :D
... maastossa pitäisi mennä ojan yli? Kuskin itseluottamus on koetuksella ojia ylitettäessä! Keksi leiskauttaa ojien yli kuitenkin kuin vanha tekijä, vaikka minä roikunkin mukana hädin tuskin.
... tipahdan? En ole tippunut Keksiltä vielä koskaan. On kai huonoa onnea sanoa tämä, mutta Keksin kanssa ei ole ollut edes läheltä piti -tilanteita.
... maastossa tulee traktori/joku muu iso auto vastaan?  Laamaa vaan menemään. Itse jännitän enemmän, joten sorrun aina taputtelemaan ja lepertelemään Keksille, vaikka voisin (ja kai pitäisikin) olla mahdollisimman normaali.
... käytän raippaa?  Kun hoputan takajalkoja raipalla, Keksi meinaa lähteä eteen, vaikka tarkoituksenahan on saada se edestä kiinni. Keksi on melko tarkka, mutta anteeksiantava avuista, joten se ei ota herneitä nenään jos tajuaa myödätä ajoissa. Mutta jos ohjaan jää roikkumaan, niin se alkaa peruuttaa tai heittelee pieniä pukkeja ja voi potkia. Keksi on melko kuuro raipalle, joten sillä saa kyllä ihan kunnolla hutkia! Varsinkin alkuverkassa, kun täytyisi alkaa töihin..




Näin siinä käy, kun este on hurrrrjan pelottava..

Hoitotoimenpiteet
... puhdistan kaviot? Keksi on todella nätisti, mutta laiskahko nostelemaan, saati kannattelemaan jalkojaan. Se ei kuitenkaan riuhdo ja malttaa odottaa, jos pikkulapset haluavat putsata sen kavioita. Ja siinähän menee muuten ikuisuus! (Multa menee jo hermo, mutta Kebu jaksaa)
... pesen sitä? Keksi pelkäsi aluksi pesukoppiin menoa ja sai kunnon vetopaniikit vaikka sen olisi juuri saanut jotenkuten kopin sisälle. Muutaman kerran meitä oli kunnon raippalauma työntämässä, minkä jälkeen Keksillä ei olekaan ollut ongelmia pesulle menon suhteen. Suihkua se väistelee, ja steppaa oikein kunnolla. Se on kuitenkin melko rauhallinen (lue: ei vetopaniikkia!!), joten veikkaanpa että tämä käytös on sen mielestä joku "tosi hauska leikki". Jostain syystä Keksin tekee mieli nähdä, minne suihkutan, joten se kääntelee päätään koko ajan.
... laitan sille suitset? Kuolainten laitto ei ole ikinä aiheuttanut ongelmia, mutta heti kun ne on suuhun pistetty, niin se alkaa venytellä leukojaan oikein kunnolla! Se myös laskee päätään niin, että varsinkin aluksi remmien kiinnitys oli työlästä.
.. kiristän satulavyötä? Keksi ei oikeastaan reagoi, mutta välillä se syystä tai toisesta uhittelee hampaillaan. Tämä on kuitenkin harvinaista ja johtuu varmaankin laiskuudesta, kun ei haluaisi lähteä töihin.
... suihkutan hyttysmyrkkyä? Kaksi sanaa, jotka yhdessä muodostavat käsitteen: VETOPANIIKKI
... haen sen sisälle tarhasta tai laitumelta? Isommassa tarhassa se on lähtenyt tallustamaan toiseen suuntaan, mutta se on kuitenkin ollut helppo saada kiinni. Nyt pienemmässä tarhassa se on aina antanut kiinni, ja odotteleekin usein portilla höristen! Pari kuukautta sitten meillä oli vähän ongelmia, kun Keksi antoi kiinni mutta päättikin sitten iskeä jarrut pohjaan pihalla. Ilman raippaa sitä ei sisälle saanut. Mistä sitten johtuu, että kiinni voi antaa ja lähteä tarhasta kiltisti, mutta tajuaa puolessa välissä että "eiku enhän mä tonne haluakaan!!".. Laama.. :D

Sekalaiset
... se on yksin tallissa/tarhassa ja muita hevosia ei ole näkyvissä? Tallissa se on nätisti, sillä se löytää aina jonkun korrenpätkän, jota hamuta. Ruoka-aikana se on tavallista aktiivisemmin tulossa sisälle, mutta ei sitä haittaa olla viimeinen sisälle haettava.
... se karkaa? Eipä ole vielä karannut.. Vielä..
.. se näkee uuden hevosen? Voisin luulla Keksin tuntevan kaikki maailman hevoset ennaltaan, kun ei se oikeastaan ole koskaan ollut moksiskaan. Kerran Asmo pisti pasmat sekaisin kun oli viereisessä karsinassa, mutta silloinkin taisi kiimat vaivata.. ;)
.. se maistaa jotain pahan makuista? Ai voiko joku muka olla pahanmakuista?
.. se kerjää ruokaa? Kuopii maata, ja nyökyttelee päätään.
.. se lastataan? Tämän kanssa meillä oli kovatkin ongelmat ja Keksi on käynyt Kari Vepsän koulutuksessa tästä asiasta.. Rekkaan meno ei aiheuta ongelmia, mutta kärry on kamalin asia ikinä! Etupurattavaan se on nyt mennyt ihan ok, mutta ei olla pariin kuukauteen nyt kuskattu Keksiä mihinkään, joten en tiedä miten nyt menisi, normitraikusta puhumattakaan!

Mitä hevoseni tekee juuri nyt? Laamailee varmaankin tarhassa. Noora on sitä käynyt tänään jo koulimassa, joten Keksiä odottelee vapaailta :)

'Cause you're a sky full of stars

Heipparallaa!

Taas on pari viikkoa vierähtänyt viime raapustuksesta, mutta eipä tässä paljoa kirjoiteltavaa ole ollutkaan. Töissä on tullut vietettyä hurjan paljon aikaa, joten kaverit ovat liikutelleet Keksiä. Lisäksi sitä on käytetty valmennuksissa, sillä omat valmentautumiset ovat jääneet vähemmälle kroonisen rahanpuutoksen vuoksi..

Keksi on niin hurjan edustava.. (Siskoni yritti saada Keksin huomion tanssimalla oudosti, Keksin ilme kertokoot kaiken..)

Viime aikoina olen ratsastellut Keksiä gramaanien kanssa, koska sen takajalat laahaavat jossain kilometrien päässä eikä se käytä vatsalihaksiaan tarpeeksi aktiivisesti. Keksi on toiminut gramaanien kanssa mielestäni ihan hyvin, mutta nyt se on oppinut painamaan niille oikein tahallaan. Tähän ongelmaan ollaan nyt valmentajan kanssa pureuduttu oikein kunnolla.

Keksi ei oikein millään meinaa keksiä, miten paljon helpompaa ja mukavempaa sekä ratsastajalle että sille itselleen olisi, jos se kulkisi niska sään alapuolella. Mutta kun ei se tampio sitä millään ota hoksatakseen.. Valmennuksesta noin puolet menee siihen, että tapellaan muodon löytymisestä. Tuon ajan kuuluisi nyt pikkuhiljaa jo lyhentyä.. Keksiä on nyt viime aikoina ratsastettu niin, että aluksi käytetään ulkogramaania lyhyenä ja ravistetaan Keksi irti sisäohjasta. Tämä onkin ollut ihan toimiva keino, sillä pikkuhiljaa ulkogramaaninkin on voinut laskea irti! Keksi on kuitenkin kova kokeilemaan, onko pakko tehdä töitä, joten sitä täytyy hutkia raipalla, että menes nyt siitä lylleröiseni!

Kuski ei malta katsoa eteenpäin, täytyyhän sitä niskan asentoa vahdata kokojan..! :D

Pari viikkoa sitten valkassa sain kuitenkin olla ylpeä sekä itsestäni että lylleröstä! Saatiin nimittäin oikein mallikas peräänanto aikaan, vaikka työtä se kyllä vaati. Tällöin kokeiltiin juuri ekaa kertaa tuota ulkogramaanitemppua, ja lopputuloksena olikin se, että laskin gramaanista kokonaan irti! Jonkin verran nuo gramaanit tuntuivat olevan psykologinenkin juttu, sillä Noora keksi ottaa ne kokonaan pois ja piti jatkaa valkkaa ilman niitä. Hetken Keksi näytti koko maailmalle kuinka korkealle hänen superhieno turpansa oikein yltääkään, mutta pienen hetken tappelun jälkeen meni jopa paremmin kuin gramaanilla.

Jotain tästä ratsastuksesta kertoo se, että ensimmäistä kertaa Noora kehui loppukäyntien aikana, että "Hyvin ratsastettu!". Ja jos Noora kehuu, niin sitten on kyllä oikeasti mennyt todella hyvin! Hieno Keksi <3

Henna ratsasti Nooran valmennuksessa Kebulla. Huomatkaa superhienot uudet varusteet <3

Viime viikolla tempaisin oikein kunnolla ja päätin ratsastaa ilman satulaa! Joillekin tämä tuntuu olevan tavanomainen asia, mutta minulle ei! Tasapaino on hyvä viimeksi joskus 13-vuotiaana, joten nyt parikymppisenä tuntuu että kunto on huono ja tasapaino yksivuotiaan tasolla! Kehonhallinnasta puhumattakaan!! Keksi ei onneksi tuntunut pistävän pahakseen edes kömpelöstä selkään kipuamisestakaan ja meni yllättävän rennosti! Olin kyllä todella yllättynyt tästä pikkutammastani. Mielessä pyöri jo kaikenlaiset kauhukuvat, kuinka putoilen tantereeseen joka askeleella!

Koska nämä ilman satulaa toilailut eivät ole olleet kovinkaan rankkoja, olen laskenut Kebabin rullailemaan kentällä irtona. Voi että sitä iloa! Vähän sai jo pelätä, että kohta sillä on jalat poikki tai se lentää komeasti turvalleen, kun kaikki neljä jalkaa olivat samaan aikaan ilmassa. Kai sitä on vaan luotettava, että lylleröinen hallitsee oman kroppansa.. Irtojuoksutuksen loppuun otin vähän maastakäsittelyä, niin että Keksi seurasi minua ympäri kenttää. Välillä se vähän kokeili, josko ei olisi pakko pysähtyä tai peruuttaa, mutta nuoruuttaan vain, ei pahalla kuitenkaan :)



Muutaman kerran ollaan myös hypättykin Liidan opastuksella! Kivaa vaihtelua sekin ja Keksikin tuntuu oikein innostuvan hyppelyistä. Kuski on kuitenkin vielä niin arka esteiden suhteen, että se näkee elämänsä vilahtavan silmien edessä aina, kun Keksi lähtee esteen jälkeen oikein kovaa vauhtia seuraavalle innostuksissaan.. kröhöm.. :D Esteilläkin Keksi välillä kokeilee, että onko tuosta nyt pakko mennä, mutta kun pitää vain kunnolla ohjan tuen ja pohkeen kiinni, niin kyllä se siitä menee. Muutaman kerran Liida joutui jo ihan ärähtämään, että nyt ELINA PÄÄTÄ!! "Katse eteen, kattele vaikka noita puita, mutta älä sitä puomia..." juupa juu.. Ei minusta mitään rataesteratsastajaa taida tulla!



Nyt jääkin omat ratsastukset vähän vähempään ja kevyempään.. Noora ratsuttaa Keksiä, niin minulle jää hoidettavaksi kevyet liikuttelut. Ehkäpä sitten harjoittelen sitä tasapainorääkkiä ilman satulaa! ;)

 

 

 

Loppuun vielä hurjan edustavat kuvat Keksistä. Juhannusta vietettiin värikkäinä ja pesukopissa oli jotain hurjan jännää

 

PS. Pahoittelen kuvien laatua. Olen raapustanut tämän puhelimella, joten kuvat on napsittu facebookista screenshoteilla.. Siitä johtuen osassa kuvista on nuo rumat mustat palkit :(

 

Juhannus hevosten keskellä

Heippa hei! Hyvinpä alkoi tämä blogin kirjoittelu, kun meni ikuisuus ennen kuin taas kirjoittelen. Anteeksi siitä!

Juhannuksena olin luvannut hoitaa valmentajani hevosia kahdella eri tallilla. Tallikaverini tuli auttamaan Suursuolla Kassun ja Hjalmarin kanssa perjantaina. Laitettiin ruuat ja mössöt valmiiksi ja liikuteltiin hepoiset. En ollut koskaan ennen ratsastanut Hjalliksella, mutta rakastuin siihen heti! Laukka oli kuin unelma istua! Valitettavasti tästä ihanuudesta ei ole nyt kuvia..

Suursuolta lähdinkin sitten Iloon. Valmentajani oli kehottanut juoksuttamaan Keksiä gramaaneilla, jotta saataisiin sen lihakset kehittymään. Keksi oli minulle tullessaan melko lihasköyhä ja se myös laihtui olemattomiin muuton jälkeen, joten sillä on huono lihaskunto. Tämä näkyy etenkin laukassa, sillä sen kokoaminen on todella hankalaa, kun sillä ei riitä lihakset siihen. Tavoitteena olisikin nyt saada lihakset kasvamaan!

Koska en malttanut olla ratsastamatta, laitoin Keksille gramaanit ja ratsastelin sillä kentällä. Pääasiassa menin niin pientä ja hidasta laukkaa kuin mahdollista. Keksi tuntui todella kevyeltä ja kivalta ratsastaa, joten päätin vain ratsastaa läpi ja treenata laukkaa hetken. En viitsinyt ruveta pyytämään tytteliltä liikoja, sillä molemmille jäi tästä treenistä tosi hyvä mieli! Keksistä huomasi selvästi, että pyöreänä oleminen oli sille ilmeisen rankkaa ja treeni oli toimiva.

Loppupäivä oli tarkoitus olla vapaa, mutta keksittiin Liidan kanssa siinä illalla, että hakisin Liidan kausalasta meille Kouvolaan. Oli tosi kiva ilta yhdessä taas pitkästä aikaa (nähtiin viimeksi lähes kaksi viikkoa sitten!) ja tuli naurettua taas paljon.

Lauantaina mentiin ensin Keksille, mutta koska matkalla alkoi sataa kaatamalla, päätettiin vaan juoksuttaa Kepponen. Laitettiin gramaanit, että saataisiin kunnon treeni aikaan ja takaosa työskentelemään.

Keksistä näki selvästi, että se joutui käyttämään lihaksiaan, mutta koska se on luonteeltaan kovin yritteliäs, se toimi pelkällä ääniavulla ja lähes ajatuksen voimalla!

En huomaa lähes ollenkaan eroa Keksin rakenteessa, sillä näen sitä lähes päivittäin, mutta Liidan mielestä Keksi on mennyt paljon eteenpäin siitä, kun se tuli minulle. Niskaan, mahaan ja takajalkoihin on tullut lihasta. Itsekin olen kehittynyt etenkin tasapainoni kanssa.

Tarkastettiin Liidan kanssa yhden ilossa ratsutettavana olevan hevosen kavio, kun siltä puuttui kenkä ja kavio oli aika epätasainen. Sen jälkeen mentiin ratsastamaan vielä Hjallis ja käytiin kausalassa katsomassa Konnan kaviopaisetta.

Tänään ohjelmassa olisikin sitten Imagon ja Keksin liikutus. Ja sittenhän se juhannus olikin siinä!

Aloittelut

Heippa hei! Perustin nyt viimeinkin tämän blogin Liidan käskystä, kun mulla ilmeisesti jotain kirjoiteltavaa olisi! Eli tosiaan tarkoituksena on kertoilla tänne minun ja hevoseni Keksin puuhista.

Quarry's Quis Quis on 6-vuotias pv-tamma, joka on ollut minulla nyt noin kuukauden päivät. Keksiltä löytyy oikein kunnon tammamaista temperamenttia, ja tämä meidän yhteinen aika onkin nyt mennyt yhteistä säveltä etsiessä. Muutaman kerran meille on tullut erimielisyyksiä, kun en oikein löydä oikeita nappuloita tuon neitosen hallintaan, mutta kyllähän tässä yhdessä opitaan!

Minä taas olen Elina, 20-vuotias tyttö Kouvolasta. Opiskelen liiketaloutta Kymenlaakson Ammattikorkeakoulussa ja suuntaudun taloushallintoon. Koulun ohella käyn myös töissä ja rahoitan siten tämän heposteluharrastuksen. Paljon olen saanut kommenttia siitä, kuinka hevosteluun ei olisi opiskeluaikana varaa, mutta aion nyt tehdä kaikkeni, että selvitään Keksin kanssa opiskeluista ja töistä niin, että jäisi vielä yhteistäkin aikaa meille! Töitä saan kyllä tehdä niin paljon kuin vain jaksan (tälläkin viikolla 6 päivää töitä kiven sisällä..) ja koulustakin voi aina ottaa välivuoden. Meillä on muutenkin todella vähän lähiopetusta, joten uskon että homma toimii kun töihin vaan ehtii ja opintopisteitä ropisee! Ja sehän nyt on selvä, että mieluummin se hevonen syö kuin minä, joten taidanpa sanoa hyvästit välituntien kahvitteluille ja jäätelöille. Baaritteluihin ei taida olla varaa ennen valmistumista!  Ensi jouluksi olen jo suunnitellut pitkän listan varusteita hevoselle, enkä itse uskalla edes ajatella mitään shoppailuja ellei ostoksen kohteena ole esimerkiksi linimentti tai pintelit..

No kuinka me Keksin kanssa olemme sitten toisemme löytäneet? Pitkä tarina lyhyesti: valmentajani sen Keksin keksi. Ennen kuin huomasinkaan, oli Keksi tallissa ja yhteiselo alkoi!

Paljon ei vielä ole kerrottavaa, vaikka kyllähän me ollaan Liidan, Keksin ja Imagon kanssa ehditty toilailla jo vaikka ja mitä! Niistä ehkä myöhemmin lisää ja uusia touhuja odotellessa!