Keksi ja Imago - Yhdessä jälleen

Huom! Tämä teksti on jo vanha, mutta sain julkaistua sen vasta nyt...

Heippa taas vaihteeksi! En nyt taas ole ehtinyt tehdä mitään muuta, kuin olla töissä ja tallilla, joten kirjoittelut on jääneet vähemmälle. Kerron nyt kuitenkin kuluneiden päivien puuhailuista..

Sunnuntaina Keksillä oli muistaakseni tarkoitus olla vapaa, tai sitten olisin ratsastanut sen kevyesti illemmalla. Mentiin Liidan ja siskoni Liisan kanssa Imagolle Rabbelugniin putsaamaan karsinaa ja Liida hyppäsi Imagolla. Oltaisikohan esteet olleet korkeimmillaan 100cm vai 105cm? Kuitenkin tarkoituksena oli hypätä kahden laukka-askelen sarjaa. Imago näytti kulkevan hyvin, mutta loppua kohden kielsi muutaman kerran. Kuitenkin oli ihan kiva treeni ja saatiin vihdoinkin Liidasta ja Imagosta muutama kuva.. Kiireiden takia kuvat on kuitenkin jääneet kameran muistikortille, kun en niitä ikinä ehdi siirtää koneelle, saati lähettää Liidalle.

Tiistaina pistinkin koko maailman taas mullin mallin, kun päätin muuttaa Keksin Rabbelugniin. Isäni veti meidät Liidan trailerilla ja äitini ja Liisa auttoivat tavaroiden pakkaamisessa. Lastaaminen oli Keksille vaikeaa, mutta saatiin kuitenkin hepo kyytiin ja kohti uutta kotia - ja sitä tärkeintä: Imagoa <3 Keksi muutti pihattotalliin, sillä uskon sen olevan Keksille toimiva ratkaisu eikä tallissa olisi muutekaan ollut tilaa. Pihatossa on Keksin lisäksi kaksi muuta tammaa, ja Keksi onkin arvojärjestyksessä alin. Nätisti kuitenkin tulevat toimeen ja kun Keksi on johtajahevosen kanssa kahdestaan, niin ei ollut mitään ongelmaa. Kolmannen pyörän liityttyä joukkoon Keksi saakin sitten seisoskella kauempana muista.

Keskiviikkona mentiin Liidan kanssa yhdessä tallille ja taluteltiin hepoisia yhdessä kentällä. Imago oli ihan sekaisin kun pääsi pitkästä aikaa treffeille Keksulin kanssa! Nuo kaukosuhteet kuin ei vissiin hevosilla oikein toimi.. kjeh kjeh.. :D Näpsittiin muutamat kuvatkin, mutta niistä tuli todella tummia, sillä taivas alkoi täyttyä tummista sadepilvistä, ja ukkostikin jo vähän.

Imago meni hierottavaksi ja Keksi pihattoon takaisin. Sitten alkoikin sataa kaatamalla ja rakeitakin tuli! Lauman johtajahevonen hääti Keksin sisältä pihalle sade/raesateeseen, joten jouduin taluttamaan sen sieltä takaisin sisälle ja katsoa, ettei sitä häädetä taas ennen kuin sade loppuu. Keksiltä valui ihan aavistuksen räkää nenästä, mutta veikkaisin että mistään vakavemmasta ei ole kyse, vaan se ei vielä ole oikein tottunut olemaan pihatossa. En edes tiedä, onko Keksi saanut nukkua sisällä vai onko se seissyt taivasalla..

Muutto oli mielestäni oikein hyvä ratkaisu, sillä olen alkanut kyllästyä siihen, että ravaan kahden tallin väliä. Nyt kun ollaan Liidan kanssa samalla tallilla niin saadaan puuhattua yhdessä paljon enemmän. Voidaan mennä taas yhdessä maastoon rallittamaan ja yhteisiin valmennuksiin ja muutenkin ratsastaa samaan aikaan maneesissa ja kentällä. MAHTAVUUTTA! En malttaisi taas millään odottaa.. Päästään elämään normaalia hevosenomistajien arkea yhdessä :')

Estehyppelyitä ja onnellisuutta

Eli tänään tosiaan hypättiin. Tein aamutallin ja kun vapauduin hommista, suuntasin kohti estekenttää ja nakkasin kameran siskoni kätösiin. Innostuin tämän uuden tallin estekentästä jo silloin, kun kävimme katsomassa paikkoja ennen muuttoa. Kenttä on kivan iso ja kalusto on monipuolinen! Tai no, entisellä tallilla ei ollut mitään erikoisesteitä ja juuri niitä haluaisin harjoitella, sillä Keksillä on tapana kyttäillä esteitä. Kivarista löytyikin kokonainen erikoisesteiden arsenaali!

Keksi on viime aikoina ollut vähän jumissa etenkin oikeasta lavastaan, joten liikunta on ollut lähinnä juoksuttelua. Päätin nyt kuitenkin hypätä, sillä vaihteleva liikunta silloin tällöin tukee ratsutusta. Estekenttä on kuitenkin harmillisen pehmeä, joten on oltava tarkkana, ettei jalat kärsi ja kaaduta kaarroksissa. Tällä ruohonjuuritasolla sillä ei kuitenkaan ole niin paljoa väliä, sillä ratsastan isoja reittejä ja helppoja tehtäviä. Tarkoituksena ei siis todellakaan ollut kaahottaa täysillä jyrkkiä kaarteita!

Keksin kanssa aiemmilla kerroilla oma pääni on pettänyt jo ihan pienillä esteillä, sillä Keksi on melko heikko imemään esteelle ja onkin aiemmin kieltänyt, kun en oikein osaa ratsastaa sitä kunnolla esteelle. Kun ei ole kokemusta, ei ole vielä varmuutta. Sorrun siinä pari laukka-askelta ennen estettä ajattelemaan, että nyt tämä on liian epävakaa, eihän tämä voi mennä yli. Tällöin Keksi alkaa kiemurrella ja sen korjaamiseen vaaditaan hurjasti eteenpäin ajamista.

Keksi koetteli päättäväisyyttäni ennen estettä, yli päästiin kuitenkin vaikka ilmeeni kertookin varmaan kaiken..

Ihan aluksi Keksi oli todella huono ratsastaa. Se ei kuunnellut apuja vaan kaahotti ympäri kenttää ja keskittyi kaikkeen ympärillä olevaan. Joku ratsukko oli lammella ja laitumen hevoset heinillä. Keksiä ei kiinnostanut keskittyä minuun lainkaan. Taivuttelin Keksiä voltein ja ympyröin ja ratsastin sitä kaikkien esteiden välistä ja ohi, että se tottuisi Kenttään ja estekalustoon. Olimme käyneet nuuhkimassa esteitä jo torstaina, mutta nyt niiden yli olisi mentävä. Kun aloin tuntea itseni hyvältä kentällä, päätin että mennään esteelle. Madallettiin yksi pysty ihan olemattoman kokoiseksi ristikoksi, jotta voitaisiin harjoitella lähestymistä ja saada hyviä kokemuksia alle ennen kuin nostetaan korkeutta. Liekö sitten ihan oman pääni vuoksi, vai Keksin tottelevaisuuden parantamiseksi.. Keksi tuntui huonolta vielä ennen ensimmäistä lähestymistä, mutta päätin, että nyt tai ei koskaan. Olin niin päättäväinen, että nyt oli mentävä. Katse kohti horisonttia ja yli siitä ristikosta (kirosana)! Keksi oli hurjan epävakaa ja hyppäsi ihan ihme loikalla ja taisi tulla raville esteen jälkeen. Olin kuitenkin niin tyytyväinen, että sain sen kannustettua yli. Saavutettiin jotain pientä, mutta silti niin suurta! :)

Aluksi hypin vain tätä samaa ristikkoa molemmista suunnista, jotta saisin Keksiä vähän paremmin kuulolle, kun tehtävä ei ollut enää niin hepreaa. Tuntuu, että joskus Keksi oikein näyttelee yllättynyttä, kun täytyisi hypätä. Pikkuhiljaa hevonen parani ja siitä oikein tunsi muita esteitä ohittaessa, kuinka se meinasi imeä niillekin! Tästä innostuneena päätin kokeilla jotain hurjaa, nimittäin erikoisestettä! Tälle Keksi sitten ensin kielsikin, mutta en onnistunutkaan reitissä. Käänsin sen pois esteeltä ja tulin heti uudestaan ja tällä kertaa tiesin, mistä ratsastaa. Sitten mentiinkin taas yli että heilahti! Korkeutta tälläkään esteellä ei ollut nimeksikään, mutta se esteelle vieminen oli tässäkin se juju!

Hurja erikoiseste! Eihän se ollut paha ollenkaan!!

Tämä napattiinkin mukaan, kuten takajalasta näkee :D

 Melkein teki mieli hypätä okserilinjaa, mutta koska ne oli jätetty korkeiksi, en viitsinyt juoksuttaa siskoani madaltamaan niitä kaikkia puomeja.. Valitsin siis toisen pystyn, joka madallettiin 50-60cm korkeaksi ja nostettiin myös se verkkaristikko 50cm pystyksi. Näiden välillä sainkin ottaa kontaktia ihan kunnolla, sillä reitti ei ollut mistään helpoimmasta päästä Keksin aktiivisuuteen nähden. Laukanvaihtokin tähän reittiin kuului, mutta jouduin sen ottamaan aina ravin kautta, sillä en saa vaihdettua laukkaa muuta kuin esteen päällä, mutta se täytyi ottaa esteiden välillä ettei tulisi turhan tiukkaa kaarrosta vastalaukassa. Oma pääni kun ei edelleenkään sitä epätasaituutta kestäisi..

Olipa kaikin puolin oikein hieno kokemus! Vahvistuttiin ratsukkona tosi paljon, kun oma pää sai viimeinkin sitä kaivattua päättäväisyyttä ja Keksi joutui huomamaan, että kun päätän että mennään yli, niin sitten myös mennään! Ei se yksi kieltokaan paljoa hetkauta! Tiesin että se on vaikea reitti, vaikka siinä olisi ollut pelkkä maapuomi. Tässä taas näkee, kuinka Keksi oppii nopeasti mitä siltä haluan, sillä seuraavalla kerralla mentiin yli. Ja miten anteeksiantava se tamma osaakaan olla. Ei varmasti ollut aina mukavaa kun tälläinen untuvikko yritti roikkua sen selässä mukana. Välillä se yritti tehdä omia ratkaisujaan reitistä, mutta sain sen kuitenkin handlattua. Sanoin kuvaamaton fiilis!

Opin myös itsestäni paljon, vaikka vieressä ei ollutkaan valmentajaa arvioimassa suorituksia, tai Liidaa valittamassa päättämättömyydestäni. Esteen korkeudella tai rakenteella ei oikeastaan ole loppupeleissä väliä, kunhan saan päätettyä, että nyt hypätään. Toistoja, toistoja.. Piti vain päästä tutustumaan kenttään ja aloittaa sieltä matalalta ja nostaa siitä sitten. Keksi ei tee mistään liian helppoa, mutta onnistumisen tunne on mahtava!

Tästä päivästä mä olen niin onnellinen, mulla on mahtava tamma <3

Blogi löytyy nyt Blogilistasta ja Bloglovinista!

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/12687511/?claim=82bkpnb9kt4">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>

Eli tosiaan tuolla linkillä blogini löytyy Bloglonivista ja blogistasta sen löydät täältä !

Muutoksen tuulia

Heippa!

Kuten otsikostakin näkee, muuttopäivä on viimeinkin saapunut!

Sunnuntaina mentiin Kiviharjuun laittamaan tallia muuttokuntoon! Tarkoitus oli kuvata videopostausta, mutta eihän siinä tohinassa jäänyt aikaa mitään kameraa kannella.. Joten kuvamateriaalia ei nyt sitten ole.

Aamulla lähdettiin Ilon tallille Nooran kanssa ja Noora ratsasti Keksillä. Yhden maissa oltiin kuitenkin Kiviharjussa, jossa pestiin kaikki karsinat lattiasta kattoon painepesurilla ja mäntysuovalla. Sen jälkeen kalkittiin lattiat ja seinät. Purettiin myös muutama tarha, jotta voidaan rakentaa uudet ja paremmat aidat niihin. Koko päivä tässä tohinassa meni ja illalla grillailtiin yhdessä. Oli tosi kivaa päästä omalla jengillä yhdessä puuhailemaan!

Maanantaina Noora ratsasti Keksin, niin en mennyt itse tallille ollenkaan! Olipa outoa viettää vapaailtaa..

Ratsastusta viime perjantailta, vanhalta tallilta

Tiistaiksi olin sopinut, että menen Keksillä jotain kevyttä, mutta kun olin lähdössä tallille, Noora ilmoitti että muutto olisi heti kun saadaan kamat pakattua autoihin. Ilon tallilla pakkasin kaikki Keksin tavarat rekkaan ja omaan autoon ja Henkka lastasi Keksin, sillä se osaa olla lastauksissa hankala, eikä meillä ollut aikaa tai hermoja katsella Keksin temppuja. Henkan perässä se meni melkein ekalla yrittämällä sisään, sillä vähän se astui sivuun rampilta kun ei olisikaan halunnut lastautua.

Kivarissa laitettiin Keksin tavaroita paikoilleen ja pian hevosrekka jo kurvasikin pihaan. Purku onnistui tosi kivasti ja hevoset menivät innokkaina uusiin karsinoihinsa. Tästä oisi ollut kiva saada kuvia, mutta eipä kenelläkään ollut aikaa mitään alkaa napsimaan.

Kun oltiin saatu alkukaaos laantumaan, aloin laittaa Kebua ratsastuskuntoon, sillä se oli jäänyt liikuttamatta, kun oli kiire muuttaa. Mentiin maneesille yhden toisen ratsukon kanssa ja Keksi oli ihan tohkeissaan ja ihmeissään! Ei se nyt varsinaisesti kytännyt mitään, mutta puuskutteli sen oloisena, että nyt on tosi jännää! Oma ratsastukseni ei todellakaan ollut mitään parhautta, mutta olin muutenkin niin väsynyt muutosta ja piti olla kevyt liikutus, niin lopettelin melko lyhyeen.

Yhden jytkyt Keksi ehti jo ottaa!

Tänään, eli keskiviikkona mentiinkin sitten Hennan kanssa tekemään ihan eka iltatalli tuolla uudessa paikassa. Kylläpä oli kiva pitkästä aikaa hoitaa näitä vanhoja tuttuja heposia! Muutamaa vaille sama porukka kuin keltissäkin silloin keväällä :)

Noora kehotti meitä menemään kävelymaastoon Keksillä ja Destillä, joten päätettiin kivuta selkään ilman satuloita ja eikun maastoon mars! Kumpikaan tamma ei hölmöillyt ollenkaan, vaikka paikka olikin ihan uusi ja laitumia ohittaessa ponilaumat lähtivät seuraamaan meitä aidan viertä pitkin. Keksistä huomasi ihan selkeästi, että se nautti vanhemman "täti"-tamman seurasta! Destiähän ei oikeasti voisi tädiksi luonnehtia..!

Maastoilun jälkeen jäätiin nappaamaan kuva, mutta Desti oli vähän eri mieltä tästä photoshootista!

Kun päästin tallille, alettiin jakaa iltaruokia. Desti ja Keksi rupesivat oikein äänekkäästi polkemaan jalkoja ja potkimaan karsinoiden ovia, joten ihan tahallaan jätettiin ne viimeisiksi syöpöttelijöiksi. Keksi on muutenkin nyt tämän (lyhyen) ajan uudella tallilla ollut hirveän malttamaton ja se kerjää koko ajan herkkuja! Hyvä kun edes päästiin sinne maastoon kun en meinannut selvitä selkään asti, sillä Keksi ei millään suostunut seisomaan paikallaan..

Malttamaton hepoinen kerjäämässä herkkuja :D

Tallin sulkemisessa meinasi pieni perfektionismi iskeä, kun lakaistiin tallikäytävää. Jokainen pölyhiukkanen ja heinänpätkä oli lakaistava! Päästiin kuitenkin ihan kivan aikaisin kotiin, kun su ja ti meni sinne 23 paikkeille, että oltiin kotona.

Enää reilu pari viikkoa Nuorten Hevosten Festareihin, IIIIIIK!!

Eipä mulla muuta tällä kertaa! Toivottavasti saataisiin kuvia, että ois kirjoittelukin mielekkäämpää.. Huomenna tiedossa taas iltatalli ;)