Keksin kanssa ollaan kuitenkin touhuiltu kuten ennenkin! Noora on käynyt meitä valmentamassa lähes viikoittain ja kävi välillä selässäkin, kun olen ollut kipeänä tai Keksi on muuten vain ollut kunnon kurittamista vailla. Paljon konimuskaakkimus onkin mennyt eteenpäin! Kerronkin nyt viimeisten kuukausien tapahtumista hieman tarkemmin.
Elikkäs tammikuussa Keksi veti koko herneenpalon nenään kesken liikutuksen. Se pysähtyi kuin seinään ja hyppi pystyyn, kun kehotin sitä liikkumaan eteenpäin. Raipallekin se vain potki. Hetken päästä se kuitenkin toimi ihan normaalisti ja lopeteltiin myöhemmin hyvillä mielin.
Seuraavana päivänä Keksi oli taas normaali, ainakin aluksi.. Maneesissa oli pari pikkuponia valmennuksessa, joten menin toiseen päähän ympyrälle puuhastelemaan. Käynnissä ja ravissa kaikki oli vielä ihan ok, mutta laukassa kaikki meni pilalle. Keksi nosti kyllä laukan, mutta muutaman laukka-askeleen jälkeen heitti pukkeja ja hyppeli pystyyn. Nostin heti uuden laukan, mutta Keksi vain pomppi ympäri maneesia niin, että en saanut enää väistettyä poneja. Oli pakko lopettaa laukkaaminen ja keskittyä raviin, sillä se kuitenkin sujui.
Tuona päivänä ratsastin ensimmäistä kertaa kunnolla uudella koulusatulalla. Ajattelin, että Keksi vetäisi pultit siitä, että en osannut vielä oikein istua sillä, kun siinä on niin hurjan isot polvituet verrattuna meidän vanhaan yleissatulaan.. Ja se on oikeastaan ainoa järkevä syy. Voi myös olla, että trafiikki maneesissa sai myös sen turhautumaan, kun se ei mahtunut laukkaamaan kunnolla eteen.
En saanut laukattua viikkoon! Yritin, mutta se meni aina pukkihyppelyksi. En pudonnut, mutta en saanut hevosta kulkemaan eteen kuin käynnissä ja ravissa. Yritin useita kertoja ja toivoin, että Keksi olisi antanut minulle periksi, mutta ei.
Noora tuli pitämään minulle valmennusta ja pyysin häntä menemään ensin Keksillä. Nooran mielestä Keksi oli muuten ihan normaali itsensä, mutta aina kun hän ratsasti ohitseni, Keksi oli luiminut ja pukitti Noorallekin muutaman kerran. Meidän kemiasta huomasi kuulemma heti, että välit ovat tulehtuneet. En meinannut uskoa, että tälläistä voisi hevosen kanssa tapahtua, varsinkin kun olin joka päivä yrittänyt olla mahdollisimman normaali ja antanut Keksille reilun mahdollisuuden nostaa laukka ihan selkeillä avuilla kuin aina ennenkin.
Keksi hermostui heti kun nousin sen selkään. Ravattiin ympyrällä kuten normaalistikin, mutta laukannoston jälkeen se alkoi hyppiä pystyyn ja pukitteli vähän. Noora käski antamaan reilusti ohjaa ja käyttämään pohjetta kunnolla. Mutta mikään ei auttanut, ja Keksi lähti eteenpäin vain ravissa. Laukkaa se ei nostanut, mutta nousi aina pystyyn. Lopulta Noora ei enää keksinyt muuta keinoa, kuin laittaa meidät liinaan ja ottaa juoksutuspiiska avuksi. Tehtävänäni oli vain istua, ratsastaa eteen ja pysyä kyydissä. Noora laittoi Keksin laukkaan piiskalla ja sitten mentiin. Pari kierrosta meni ihan hyvin, vaikka olinkin ihan paniikissa ja sitten Keksi heitti taas stopin ja hypähti pienesti pystyyn. Pyysin sitä pohkeella eteen ja Noora avusti piiskalla. Saatiin Keksi jatkamaan laukkaa ja sitten vaan mentiin niin useita kierroksia että ajan taju hävisi. Välillä otettiin raviin ja minun piti itse nostaa laukka. Vaihdettiin kierrosta, nostin itse laukkaa ja lopulta otettiinkin jo liina pois. Laukkasin kunnolla eteen ympäri maneesia ja pyrin olla ottamatta ohjalla kiinni. En tehnyt muuta kuin myötäsin, minkä ehdin. Kehuin Keksiä paljon sekä äänellä että taputtamalla ja Noora muistutti aina välillä, että minunkin täytyy hengittää.
Seuraavana päivänä laukka nousikin jo normaalisti ja pääsin ratsastamaan normaalisti. Koko riita oli unohdettu.
 |
| Keksin kanssa jouluna, ennen kavioliittokriisiä |
