Puoli vuotta yhdessä! 18.10 vietettiin meidän puolivuotispäivää porkkanoiden kera. Käytiin myös ratsastelemassa maneesissa ja meillä oli tosi kivaa. En uskoisi, että Kebu on ollut syömässä rahojani jo puoli vuotta, mutta toisaalta sen tulemisesta on jo ikuisuus! Muistan vain, kun laitoin sille tärisevin käsin kuljetussuojia Lappeenrannassa, talutin sen Henkalle ja Henkka lastasi. Ja niin sitä saavuttiin Kelttiin, kun silloin vielä asuttiin siellä. Ja heti pihalla Keksi jo ekan kerran tallasi jalalleni! Sinä iltana en olisi millään malttanut lähteä kotiin! Tuijotin pihaton ovesta karsinassaan mutustavaa eläintä, ja ajattelin että tuo on täällä vain minua varten, ja siitä voi tulla minun! Varsinainen kauppakirjahan tehtiin vasta toukokuun puolella.
Tämän blogihiljaisuuden aikana koettiin myös meidän ensimmäinen raspaus, eilä se ollut millään tavalla helppo! Eläinlääkäri tuli ja yritti laittaa tammalle piikin, mutta Keksipä vetäisi semmoiset paniikit ettei ell uskaltanut laittaa ainetta sisään, vaikka piikki olikin jo suonessa. Varattiin sitten uusi aika seuraavalle viikolle ja sain paketin domoa. Sehän on siis kielen alle annettavaa tahnaa, joka rauhoittaa hevosta samalla tavalla kuin piikki, mutta vaikutuksen alkamiseen menee pitempään.
Ell soitti, että annan domon Keksille puoli tuntia ennen toimenpidettä, mutta eihän se vatipää antanut laittaa sitäkään! Kaivoin jostain jotkut vanhat jämäsuitset, otin turpiksen irti ja laitoin kuolaimet kiinni, niin aina kun keksi repi päätään pois, kuolaimissa kiinni oleva riimunnaru kiristyi. Kun en siltikään saanut survottua lääkettä tuubissa, laitoin kumihanskan käteen ja tungin domoa nokareittain kielen alle sormella.
Keksi ei kuitenkaan ehtinyt rauhoittua tarpeeksi ja ell käski viedä sen klinikalle pakkopilttuuseen. Juuri kun ell oli lähtemässä, huomasin Keksin olevan kuitenkin vähän tokkurassa, joten otettiin huulipuristimella kiinni ja piikistä lisää potkua rauhoitukseen. Ei mennyt kauaa, kun lopputulos oli kuvien mukainen!
Keksi myös karkasi minulta ekan kerran! Juoksutin sitä irtona kentällä ja se oli siinä jo hetken juossut ihan tyytyväisenä, kun se ykskaks päätti hypätä kentän aidan yli ja paineli pellolle! Siellä se kuitenkin tajusi, ettei sillä ole seuraa, joten se meni omien kavereidensa luokse pihaton viereen. Hetken se kanaili ja juoksenteli pakoon, mutta sain sen kiinni. Mitään pahempaa ei onneksi sattunut! Tämä sattui tallentumaan videolle, joten siitä sain otettua tämän kuvan!
Käytiin myös yksissä kisoissa tässä välissä! HeD radasta saatiin surkeat 62% ja heC radasta 60,5%. Tyytyväinen olin kuitenkin suorituksiin, sillä lastaus oli taas aivan kamala farssi. Kisapaikalla Keksi oli kuitenkin oikein täysipäinen. Radalla se meinaa koheltaa omiaan, kun kentän laidalla olevat ihmiset ovat kiinnostavampia kuin minun avut, mutta selvittiin kuitenkin ihan kiitettävästi. Ja ensi kerralla sitten taas vielä paremmin!
Eilen myös putosin Keksiltä ensimmäistä kertaa, kun satulavyö oli niin löysällä, että satula lähti laukkaympyrällä valumaan toiselle kyljelle! Keksi otti asian kuitenkin varsin viisaasti, ja oli ihan kiltisti, vaikkakin ihmeissään kun tärähdin tantereeseen. Oikea polvi ja sääri ovat kipeät, mutta en saanut edes mustelmaa muistoksi tästä!
Keksi sai myös muutamia tuliaisia Helsingin Horse showsta. Ostin pintelipatjat, fleecen, tallitoppiksen ja eskadronin huovan. Bling bling hepalle bling bling varusteet!
Olipa muuten hankalaa rustata tätä postausta puhelimen bloggerilla!
