Eli tosiaan olen 20-vuotias tradenomiopiskelija Kouvolasta. Opiskelen nyt vasta toista vuotta, joten näillä näkymin valmistun vuoden 2016 lopussa. Koulun ohella olen vielä töissäkin. Näiden kahden välille sijoittuu vielä oma hevonen ja ratsastus. Mainitsinkin tämän jo Keksin omalla sivulla, mutta Keksi on ollut minulla vasta 18.4.2014 lähtien. Ratsastuksen aloitin tauon jälkeen marraskuussa 2013, joten oma hevonen tuli melko nopeasti.
Ratsastusharrastus alkoi jo ihan pienenä, varmaan ennen kuin pystyn muistamaankaan. Aluksi käytiin vain talutusratsastuksissa eri tapahtumissa, mutta joskus löysin tieni silloiselle Kausalalaiselle tallille, sillä silloin asuttiin vielä Kausalassa. Siellä tulikin sitten käytyä muutama vuosi. En enää edes muista, mihin jatkoin sieltä, mutta ala-asteen lopussa kävin eräällä yksityisellä ravitallilla niin, että sain ratsastaa siellä yhtä vähän isompaa ponia ja myöhemmin ratsutin sinne tulleita shettiksiä.
Siitä siirryinkin ratsastuskouluun, jonka nimeä en enää muista. Siellä kävin yläasteen ensimmäiset vuodet. Kilpailin siellä muutamat seurakisat, mutta koska tallin henki oli aika huono ja sinne oli pitkä matka, lopetin sen kahdeksannella luokalla. Sitten harrastinkin jousiammuntaa lukion toiseen lukuvuoteen asti ja ratsastin kaverini hevosta. 2011 muutettiin myös Kouvolaan, joten oikeastaan kaikki harrastukset saivat jäädä. Tunsin itseni liian vanhaksi ratsastuskouluun ja tuntui, etten ole tarpeeksi osaava minkään hevosen vuokraajaksi enää. Muutenkin hevosmiestaidot eivät olleet ikinä olleet kovinkaan loistavat kun harrastaminen oli ollut niin epätasaista ja monissa eri paikoissa tuli käytyä. Oppiminen oli sellaista "sieltä ja täältä" poimittua, ei minkäänlaista punaista lankaa jota seurata..
Lukion kävin loppuun ja sieltä siirryinkin heti Kymenlaakson ammattikorkeakouluun tradenomiksi opiskelemaan. Siellä tapasin ystäväni (joka ei halua tulla mainituksi missään mediassa), jonka mukana lähdin tallille, sillä hän ratsasti ratsastusta Noora Nisulan tallilla. Siellä aloitinkin ratsastuksen marraskuussa 2013. Kävin tunneilla kerran tai kaksi viikossa ja lisäksi tein tallihommia. Taidot alkoivat tulla kohisten takaisin, ja taisinkin mennä jo parissa kuukaudessa ohi entisestä ratsastustaidostani! Maaliskuussa Noora sitten keksikin Keksin ja huhtikuussa se tuli minulle ostokokeiluun. Aluksi yritin olla kiintymättä Keksiin, mutta jo ensimmäisen ratsastustunnin jälkeen oli selvä, että tämä hevonen oli saatava! Se oli nimittäin elämäni rankin ratsastus ikinä ja se oli todella koukuttavaa! Keksi siis jäi minulle ja pikkuhiljaa olen saanut kokea kaikkia niitä asioita, mitä olen joskus viimeksi 13-vuotiaana päässyt kokemaan. Maastossa on tullut kaahattua, esteitä hypittyä varmaan enemmän kuin ikinä tuossa edellisessä elämässä, kouluratsastajana olen kehittynyt hurjasti, vaikka olen aina pitänyt sitä omana lajinani. Keksi ei kyllä anna minulle mitään ilmaiseksi, mutta ehkä yhteisymmärrys kohenee ajan saatossa.
Tällä hetkellä yritän tasapainotella koulun, työn ja hevosen välillä. Aikaa miehille ei yksinkertaisesti jää. Baareissa en enää juokse, jos nyt ikinä niin olisinkaan tehnyt. Muutama ihmissuhde on hevosen takia kariutunut, mutta elämäni on nyt parhainta, mitä olen tähän asti kokenut. Oma hevonen oli puuttuva palanen. Ei ole parempaa tunnetta kuin se, että pääsee töistä, menee tallille oman hevosen luo, puuhailee sen kanssa ja sen jälkeen ajaa omaan kotiin aivan itsekseen! Nautin yksinolostani ja itsenäisyydestäni niinä hetkinä. Olen onnellinen.
 |
| Elokuu 2014 |
 |
| Minä maaliskuussa 2015 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti