keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

'Cause you're a sky full of stars

Heipparallaa!

Taas on pari viikkoa vierähtänyt viime raapustuksesta, mutta eipä tässä paljoa kirjoiteltavaa ole ollutkaan. Töissä on tullut vietettyä hurjan paljon aikaa, joten kaverit ovat liikutelleet Keksiä. Lisäksi sitä on käytetty valmennuksissa, sillä omat valmentautumiset ovat jääneet vähemmälle kroonisen rahanpuutoksen vuoksi..

Keksi on niin hurjan edustava.. (Siskoni yritti saada Keksin huomion tanssimalla oudosti, Keksin ilme kertokoot kaiken..)


Viime aikoina olen ratsastellut Keksiä gramaanien kanssa, koska sen takajalat laahaavat jossain kilometrien päässä eikä se käytä vatsalihaksiaan tarpeeksi aktiivisesti. Keksi on toiminut gramaanien kanssa mielestäni ihan hyvin, mutta nyt se on oppinut painamaan niille oikein tahallaan. Tähän ongelmaan ollaan nyt valmentajan kanssa pureuduttu oikein kunnolla.

Keksi ei oikein millään meinaa keksiä, miten paljon helpompaa ja mukavempaa sekä ratsastajalle että sille itselleen olisi, jos se kulkisi niska sään alapuolella. Mutta kun ei se tampio sitä millään ota hoksatakseen.. Valmennuksesta noin puolet menee siihen, että tapellaan muodon löytymisestä. Tuon ajan kuuluisi nyt pikkuhiljaa jo lyhentyä.. Keksiä on nyt viime aikoina ratsastettu niin, että aluksi käytetään ulkogramaania lyhyenä ja ravistetaan Keksi irti sisäohjasta. Tämä onkin ollut ihan toimiva keino, sillä pikkuhiljaa ulkogramaaninkin on voinut laskea irti! Keksi on kuitenkin kova kokeilemaan, onko pakko tehdä töitä, joten sitä täytyy hutkia raipalla, että menes nyt siitä lylleröiseni!

Kuski ei malta katsoa eteenpäin, täytyyhän sitä niskan asentoa vahdata kokojan..! :D


Pari viikkoa sitten valkassa sain kuitenkin olla ylpeä sekä itsestäni että lylleröstä! Saatiin nimittäin oikein mallikas peräänanto aikaan, vaikka työtä se kyllä vaati. Tällöin kokeiltiin juuri ekaa kertaa tuota ulkogramaanitemppua, ja lopputuloksena olikin se, että laskin gramaanista kokonaan irti! Jonkin verran nuo gramaanit tuntuivat olevan psykologinenkin juttu, sillä Noora keksi ottaa ne kokonaan pois ja piti jatkaa valkkaa ilman niitä. Hetken Keksi näytti koko maailmalle kuinka korkealle hänen superhieno turpansa oikein yltääkään, mutta pienen hetken tappelun jälkeen meni jopa paremmin kuin gramaanilla.

Jotain tästä ratsastuksesta kertoo se, että ensimmäistä kertaa Noora kehui loppukäyntien aikana, että "Hyvin ratsastettu!". Ja jos Noora kehuu, niin sitten on kyllä oikeasti mennyt todella hyvin! Hieno Keksi <3

Henna ratsasti Nooran valmennuksessa Kebulla. Huomatkaa superhienot uudet varusteet <3


Viime viikolla tempaisin oikein kunnolla ja päätin ratsastaa ilman satulaa! Joillekin tämä tuntuu olevan tavanomainen asia, mutta minulle ei! Tasapaino on hyvä viimeksi joskus 13-vuotiaana, joten nyt parikymppisenä tuntuu että kunto on huono ja tasapaino yksivuotiaan tasolla! Kehonhallinnasta puhumattakaan!! Keksi ei onneksi tuntunut pistävän pahakseen edes kömpelöstä selkään kipuamisestakaan ja meni yllättävän rennosti! Olin kyllä todella yllättynyt tästä pikkutammastani. Mielessä pyöri jo kaikenlaiset kauhukuvat, kuinka putoilen tantereeseen joka askeleella!

Koska nämä ilman satulaa toilailut eivät ole olleet kovinkaan rankkoja, olen laskenut Kebabin rullailemaan kentällä irtona. Voi että sitä iloa! Vähän sai jo pelätä, että kohta sillä on jalat poikki tai se lentää komeasti turvalleen, kun kaikki neljä jalkaa olivat samaan aikaan ilmassa. Kai sitä on vaan luotettava, että lylleröinen hallitsee oman kroppansa.. Irtojuoksutuksen loppuun otin vähän maastakäsittelyä, niin että Keksi seurasi minua ympäri kenttää. Välillä se vähän kokeili, josko ei olisi pakko pysähtyä tai peruuttaa, mutta nuoruuttaan vain, ei pahalla kuitenkaan :)



Muutaman kerran ollaan myös hypättykin Liidan opastuksella! Kivaa vaihtelua sekin ja Keksikin tuntuu oikein innostuvan hyppelyistä. Kuski on kuitenkin vielä niin arka esteiden suhteen, että se näkee elämänsä vilahtavan silmien edessä aina, kun Keksi lähtee esteen jälkeen oikein kovaa vauhtia seuraavalle innostuksissaan.. kröhöm.. :D Esteilläkin Keksi välillä kokeilee, että onko tuosta nyt pakko mennä, mutta kun pitää vain kunnolla ohjan tuen ja pohkeen kiinni, niin kyllä se siitä menee. Muutaman kerran Liida joutui jo ihan ärähtämään, että nyt ELINA PÄÄTÄ!! "Katse eteen, kattele vaikka noita puita, mutta älä sitä puomia..." juupa juu.. Ei minusta mitään rataesteratsastajaa taida tulla!



Nyt jääkin omat ratsastukset vähän vähempään ja kevyempään.. Noora ratsuttaa Keksiä, niin minulle jää hoidettavaksi kevyet liikuttelut. Ehkäpä sitten harjoittelen sitä tasapainorääkkiä ilman satulaa! ;)

 

 


 

Loppuun vielä hurjan edustavat kuvat Keksistä. Juhannusta vietettiin värikkäinä ja pesukopissa oli jotain hurjan jännää

 
PS. Pahoittelen kuvien laatua. Olen raapustanut tämän puhelimella, joten kuvat on napsittu facebookista screenshoteilla.. Siitä johtuen osassa kuvista on nuo rumat mustat palkit :(
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti