Estehyppelyitä ja onnellisuutta

Eli tänään tosiaan hypättiin. Tein aamutallin ja kun vapauduin hommista, suuntasin kohti estekenttää ja nakkasin kameran siskoni kätösiin. Innostuin tämän uuden tallin estekentästä jo silloin, kun kävimme katsomassa paikkoja ennen muuttoa. Kenttä on kivan iso ja kalusto on monipuolinen! Tai no, entisellä tallilla ei ollut mitään erikoisesteitä ja juuri niitä haluaisin harjoitella, sillä Keksillä on tapana kyttäillä esteitä. Kivarista löytyikin kokonainen erikoisesteiden arsenaali!

Keksi on viime aikoina ollut vähän jumissa etenkin oikeasta lavastaan, joten liikunta on ollut lähinnä juoksuttelua. Päätin nyt kuitenkin hypätä, sillä vaihteleva liikunta silloin tällöin tukee ratsutusta. Estekenttä on kuitenkin harmillisen pehmeä, joten on oltava tarkkana, ettei jalat kärsi ja kaaduta kaarroksissa. Tällä ruohonjuuritasolla sillä ei kuitenkaan ole niin paljoa väliä, sillä ratsastan isoja reittejä ja helppoja tehtäviä. Tarkoituksena ei siis todellakaan ollut kaahottaa täysillä jyrkkiä kaarteita!

Keksin kanssa aiemmilla kerroilla oma pääni on pettänyt jo ihan pienillä esteillä, sillä Keksi on melko heikko imemään esteelle ja onkin aiemmin kieltänyt, kun en oikein osaa ratsastaa sitä kunnolla esteelle. Kun ei ole kokemusta, ei ole vielä varmuutta. Sorrun siinä pari laukka-askelta ennen estettä ajattelemaan, että nyt tämä on liian epävakaa, eihän tämä voi mennä yli. Tällöin Keksi alkaa kiemurrella ja sen korjaamiseen vaaditaan hurjasti eteenpäin ajamista.

Keksi koetteli päättäväisyyttäni ennen estettä, yli päästiin kuitenkin vaikka ilmeeni kertookin varmaan kaiken..

Ihan aluksi Keksi oli todella huono ratsastaa. Se ei kuunnellut apuja vaan kaahotti ympäri kenttää ja keskittyi kaikkeen ympärillä olevaan. Joku ratsukko oli lammella ja laitumen hevoset heinillä. Keksiä ei kiinnostanut keskittyä minuun lainkaan. Taivuttelin Keksiä voltein ja ympyröin ja ratsastin sitä kaikkien esteiden välistä ja ohi, että se tottuisi Kenttään ja estekalustoon. Olimme käyneet nuuhkimassa esteitä jo torstaina, mutta nyt niiden yli olisi mentävä. Kun aloin tuntea itseni hyvältä kentällä, päätin että mennään esteelle. Madallettiin yksi pysty ihan olemattoman kokoiseksi ristikoksi, jotta voitaisiin harjoitella lähestymistä ja saada hyviä kokemuksia alle ennen kuin nostetaan korkeutta. Liekö sitten ihan oman pääni vuoksi, vai Keksin tottelevaisuuden parantamiseksi.. Keksi tuntui huonolta vielä ennen ensimmäistä lähestymistä, mutta päätin, että nyt tai ei koskaan. Olin niin päättäväinen, että nyt oli mentävä. Katse kohti horisonttia ja yli siitä ristikosta (kirosana)! Keksi oli hurjan epävakaa ja hyppäsi ihan ihme loikalla ja taisi tulla raville esteen jälkeen. Olin kuitenkin niin tyytyväinen, että sain sen kannustettua yli. Saavutettiin jotain pientä, mutta silti niin suurta! :)

Aluksi hypin vain tätä samaa ristikkoa molemmista suunnista, jotta saisin Keksiä vähän paremmin kuulolle, kun tehtävä ei ollut enää niin hepreaa. Tuntuu, että joskus Keksi oikein näyttelee yllättynyttä, kun täytyisi hypätä. Pikkuhiljaa hevonen parani ja siitä oikein tunsi muita esteitä ohittaessa, kuinka se meinasi imeä niillekin! Tästä innostuneena päätin kokeilla jotain hurjaa, nimittäin erikoisestettä! Tälle Keksi sitten ensin kielsikin, mutta en onnistunutkaan reitissä. Käänsin sen pois esteeltä ja tulin heti uudestaan ja tällä kertaa tiesin, mistä ratsastaa. Sitten mentiinkin taas yli että heilahti! Korkeutta tälläkään esteellä ei ollut nimeksikään, mutta se esteelle vieminen oli tässäkin se juju!

Hurja erikoiseste! Eihän se ollut paha ollenkaan!!

Tämä napattiinkin mukaan, kuten takajalasta näkee :D

 Melkein teki mieli hypätä okserilinjaa, mutta koska ne oli jätetty korkeiksi, en viitsinyt juoksuttaa siskoani madaltamaan niitä kaikkia puomeja.. Valitsin siis toisen pystyn, joka madallettiin 50-60cm korkeaksi ja nostettiin myös se verkkaristikko 50cm pystyksi. Näiden välillä sainkin ottaa kontaktia ihan kunnolla, sillä reitti ei ollut mistään helpoimmasta päästä Keksin aktiivisuuteen nähden. Laukanvaihtokin tähän reittiin kuului, mutta jouduin sen ottamaan aina ravin kautta, sillä en saa vaihdettua laukkaa muuta kuin esteen päällä, mutta se täytyi ottaa esteiden välillä ettei tulisi turhan tiukkaa kaarrosta vastalaukassa. Oma pääni kun ei edelleenkään sitä epätasaituutta kestäisi..

Olipa kaikin puolin oikein hieno kokemus! Vahvistuttiin ratsukkona tosi paljon, kun oma pää sai viimeinkin sitä kaivattua päättäväisyyttä ja Keksi joutui huomamaan, että kun päätän että mennään yli, niin sitten myös mennään! Ei se yksi kieltokaan paljoa hetkauta! Tiesin että se on vaikea reitti, vaikka siinä olisi ollut pelkkä maapuomi. Tässä taas näkee, kuinka Keksi oppii nopeasti mitä siltä haluan, sillä seuraavalla kerralla mentiin yli. Ja miten anteeksiantava se tamma osaakaan olla. Ei varmasti ollut aina mukavaa kun tälläinen untuvikko yritti roikkua sen selässä mukana. Välillä se yritti tehdä omia ratkaisujaan reitistä, mutta sain sen kuitenkin handlattua. Sanoin kuvaamaton fiilis!

Opin myös itsestäni paljon, vaikka vieressä ei ollutkaan valmentajaa arvioimassa suorituksia, tai Liidaa valittamassa päättämättömyydestäni. Esteen korkeudella tai rakenteella ei oikeastaan ole loppupeleissä väliä, kunhan saan päätettyä, että nyt hypätään. Toistoja, toistoja.. Piti vain päästä tutustumaan kenttään ja aloittaa sieltä matalalta ja nostaa siitä sitten. Keksi ei tee mistään liian helppoa, mutta onnistumisen tunne on mahtava!

Tästä päivästä mä olen niin onnellinen, mulla on mahtava tamma <3