Meiltä jäikin nyt sitten kisat väliin.. Lauantaina oli valmennus viimeistä kertaa ennen kisoja ja olin jo ihan innoissani pakkaamassa kamoja mukaan ja alkamassa letittää, kunnes huomasin, että Keksilläpä on kyljessä hiertymä kannuksesta. Ei mitään niin vakavaa, että tarvittaisiin eläinlääkäriä, mutta kuitenkin arka ja kipeä haavauma. Eli ei kisoja (tai ylipäätänsä ratsastusta) tiedossa kunnes haava paranee. Valmennuksen aikana minä tai valmentajani ei kumpikaan huomattu kyljessä mitään poikkeavaa, eikä K edes oireillut mitenkään.Ei edes hellittänyt sieltä sisäkyljestä yhtään!
Ottaa kyllä päähän, mutta mitä siitä nyt olen tallilaisten kanssa puhunut, niin tuo on yleistä näin karvanlähdön aikaan. Olisin kovasti halunnut päästä kisoihin, mutta hevosen ehdoilla on mentävä. En nyt ratsasta ennen kuin karva alkaa kasvaa takaisin ja piste.
Sunnuntaina kävin Suursuolla katsomassa heB-luokan ja perumassa ilmoittautumisen. Oli hieman haikeaa katsella muiden menoa, kun oma hevonen on kipeä.. Olisin halunnut jäädä katsomaan myös heA-luokan, mutta en ollut varautunut kylmään ilmaan tarpeeksi hyvin. Umpijäässä laitettiin äitin kanssa penkinlämmittimet täysille ja ajeltiin Rabbelugniin Keksin luo.
K oli oma pirteä ja innokas itsensä kun haettiin se talliin. Mua hieman pelotti, mitä loimen alta paljastuu, mutta voin todeta että haava oli huimasti parempi!! Olin ihan ihmeissäni, miten se olikin mennyt niin hurjasti eteenpäin vain 18 tunnissa. Laitettiin betadinea ja bebanthenia hiertymään ja betadinen laitto ei Keksiä oikeastaan haitannut, mutta bebanthenin laitto ei tuntunut kivalta. Kylki on arka ja sydäntä särki, kun hevosta sattui. Mutta pakkohan se on hoitaa, mahdollisimman nopeasti, jotta ei pitkitä toisen kipua turhaan.
En aio ratsastaa ennen kuin kylki ei enää arista.
Mentiin siis kävelylle metsäpolulle ja sen jälkeen vielä kentälle leikkimään eli tekemään peruutuksia ja hölkkäiltiin myös. K innostui tosi paljon ja olikin tavallista herkempi kuuntelemaan, mitä siltä pyydettiin. Se ei katsellut ympärilleen, mitä se yleensä kentällä tekee (maneesissa kun ei paljon tuijoteltavaa ole), vaan keskittyi minuun. Pyrähdeltiin siinä jonkin aikaa ennen kuin mentiin takaisin talliin.
K:n iho olikin oikein hörpännyt sen bebanthenin itseensä lenkin aikana! Laitettiin siis uusi kerros voidetta, loimi takaisin ja vietiin K pihattoon. Sairaslomalaiselle masu täyteen nameja ja lähdin sitten kotiin viettämään rauhallista sunnuntai-iltaa. Olin kotona jo ennen kuin olisi edes ollut mun vuoro startata! Hetken mietin, josko olisin lähtenyt katsomaan vielä sen mun luokan, mutta ei se kylmä räntäkeli houkutellut.
Nyt vaan rasvataan sitä Keksin kylkeä ja juoksutus saa kelvata liikunnasta. Meillä olisi mun syntymäpäivänä 11.4. Salla Pelcin valmennus, joten toivotaan, että silloin voisi jo ratsastaa normaalisti.
 |
| Minun pieni sairaslomalainen, olikohan se vika päässä vai jossain muualla? :D |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti