Keksin viimeaikainen kehitys ja tavoitteita

Nyt muuten pukkaakin blogipäivitystä, kun sain vihdoinkin kuvaajan mukaan tallille!
Keksi on nyt noin kuukauden ollut oikein hyvä, kun oman pohkeen käyttö on parantunut hurjasti. Välillä Keksi on hangoitellut vastaan hyppimällä pystyyn, mutta muuten on mennyt todella hyvin. Harmittaa, kun kuvaajaa en saanut aikaisemmin, sillä tämän päivän ratsastus ei ollut sitä meidän parhainta antia.. Mutta rentouttavana perusliikutuksena ihan mukiinmenevä.

Keksi alkuverryttelyssä

 Keksillä oli ollut muutama vapaapäivä, kun aikatauluni eivät sallineet tallilla käymistä. Eilen pääsin pitkästä aikaa ratsastamaan ja Keksi oli todella huono liian energiansa takia. Se ei malttanut ollenkaan, vaan kaahasi ravissa ja nosti ihan omia laukkoja pelkästä sisäpohkeen hipaisusta. Maneesi oli ruuhkainen ja noiden esteiden välillä ei ole kiva sompailla muutenkaan kaahaavan hevosen kanssa. Se tarina päättyikin siihen, että Keksi alkoi pukitella ja lensin alas selästä. Tämä oli ensimmäinen kerta ikinä, kun Keksi pääsi minusta niskuroimalla eroon. Nousin kuitenkin nopeasti takaisin selkään, mutta totesin, etten saa maneesissa tarpeeksi tilaa Keksin energian purkamiseen, joten menimme pellolle vielä liinassa. Keksi juoksikin pitkään lähes ilman minkäänlaista kehotusta, eli energiaa oli ja paljon!

Myönnän, että vaikka en suoranaisesti pelännyt ratsastaa tänään, huomasi istunnastani jonkinlaisen alitajuntaisen varovaisuuden ratsastettaessa. Nojasin todella pahasti eteen ja huomasin sen jo ratsastuksen aikana, vaikka yritin rentoutua ja istua normaalisti. Ja kun nojaan eteen, niin se heijastuu pohkeen asentoon ja se taas heijastui siihen etten saanut Keksiä oikein kunnolla läpi.. Ärsyttää tälläinen takapakki, mutta se kuuluu elämään ja näistä taas opitaan..

Aloitin siis vasemmassa kierroksessa, koska se on meille helpompi suunta. Kuvia tästä ei oikeastaan saatu ollenkaan, kun kaikki oli tärähtäneitä tai valo ei osunut ollenkaan. Meidän tallin maneesin seinät on tuollaiset hirveän tummat ja päiväsaikaan noista ikkunoista tulee aivan liikaa valoa kuvaamista varten.. Mutta toivotaan, että kuvista saa selvää edes jonkin verran tuosta Keksin lihaksiston ja kropankäytön kehityksestä.

Koska oikea kierros on meille vaikeampi ihan jo oman kieron kroppani ja Keksin dominoivan oikean lavan takia, ratsastan yleensä ensin vasemmasta kunnolla, jotta oikealla työskentely helpottuisi. Tietysti pyrin siihen, että mentäisiin molempiin suuntiin aina saman verran, ettei kehityttäisi entistä toispuoleisemmiksi. Mutta Keksillä on tapana ns jyrätä oikealla lavallaan ja kadota kokonaan ulko-ohjalta. Tähän ollaankin valmennuksissa pureuduttu ja tehty myös maastakäsin muutamia juttuja. Harmittaa, kun ravista ei saatu kuvia tällä kertaa ollenkaan, kun olin jo ehtinyt alkaa laukkaamaan ennen kuin kuvaaja ehti lannansiivouspuuhiltaan takaisin kameran taakse.

Keksi sai kroppansa ihan kivasti auki tänään ja joutui se vähän tekemään töitäkin, kun sen yläkaulan lihakset on olleet aika heikot. Lihaksiston kehittymistä tuetaan syöttämällä Cavalorin MuscleFit -jauhetta mössön seassa liikutuksen jälkeen. Joitakin muutoksia parempaan onkin jo tullut, kun tuntuu, että Keksi jaksaa kantaa itseään jo paljon paremmin ja ottaa takajalkojakin jo alle. Ei sillä, että se nyt kovinkaan suuri ongelma olisi ollutkaan aikaisemmin, kun ollaan aina vaan keskitytty tuohon etuosan käyttöön. Mutta kivahan se on että koko paketti alkaa pikkuhiljaa tulla kasaan, ja siitä ei voi kiittää muuta kuin valmentajaani Nooraa.

Lopuksi Keksi sai tehdä, mitä se kaikista eniten tykkää tehdä. Loppukäynneissä se saa yleensä haahuilla miten se vain haluaa, jos maneesissa ei ole ketään, jota se häiritsisi. Hassu juttu tässä tammassa on se, miten se tahtoo itse kävellä noiden muovikavalettien yli. Vaikka laukassa sitä ei niitä saisi hyppäämään, niin loppukäynneissä se sitten onkin kivointa ikinä! Tekeehän se ihan hyvää, kun joutuu nostelemaan jalkojaan korkeammalle, kuin normaalisti.

Keksin oma loppuverkka

Onnellisena ylityksen onnistumisesta!

Nyt tulevaisuudessa tavoitteena olisi saada Keksin kaulan lihaksisto kehittymään entisestään. Takaliston lihaksiston onkin jo ihan hyvässä kunnossa, joten kun etuosa saadaan kuntoon, niin sitten voidaankin alkaa vaatia taas uusia juttuja. Tällä kisakaudella ei kyllä aiota kisata enempää kuin heD ja heC, mutta enää se heB ei vaikuta niin kaukaiselta haaveelta, kuin silloin kun se varsamainen, lihakseton Keksi minulle tuli. Minullahan on aivan mahtava hevonen ja treenaaminen ja haaveiden tavoittelu yhdessä on aivan parasta!