Hassuttelua ja turhautumista

Kuten otsikkokin jo kertoo, on luvassa sekä hassuja kuvia ja vakavampiakin mietteitä..

Keksille tuli hiki, kun oli niin rankat treenit! :D

Aloitetaanko vaikka vakavammasta?
Tosiaan, olisin halunnut aloittaa kisakauden ravijärven kisoissa 21.3. Mutta sinne on niin pitkä matka, että kyytien järjestäminen ei ollutkaan kovin helppoa.. Lisäksi tuli ongelmia muiden mukaan lähtevien hevosten saatavuuden kanssa. En sitten osaa tästä tarkemmin sanoa, kun en siihen soppaan ole itse sekaantunut muiden puolesta. Eli päätettiin jättää kisat väliin ja se harmittaa.. Onni olisi oma koppi!

No ratsastuksellisestikaan ei mene kovin hyvin, joten ehkä on ihan hyvä jättää ne kisat väliin.. Mulla oli valmennus eilen ja käynti- ja ravityöskentely menikin tosi hyvin. Mutta sitten se laukka... Valmentaja pyysi ensin mua vain näyttämään, miten normaalisti nostan laukan ja työstän laukkaa. Keksi nosti laukan tosi kivasti, mutta kaahasi ihan älyttömästi. Valmentaja sanoi, että Keksi näyttää siltä, ettei se mene kovaa, mutta sillä on lihakset kasvanut niin paljon, että se laukkaa paljon isommin kuin ennen. En sit varmaan ole tottunut siihen ja valmentaja sanoi ymmärtävänsä, että se voi tuntua selkään ihan kaamealta kun hevonen liikkuu enemmän kuin mitä mitäisi. Mutta kun yritettiin saada pidätteet läpi, niin siitä ei tullut yhtään mitään! Keksi vaan kaahasi, meni varmaan vielä 20 metriä sen jälkeen, kun pyysin pysähtymään!! Sitten saatiinkin harjoitella seinään pysäyttämistä.. Tehtiin koko rata leikkaa ja heti kun Keksi lähti kaahaamaan omiaa, piti mun kääntää se seinää päin ja pari metriä ennen seinää antaa pysäyttävät avut ja odottaa kunnes seinä tulee vastaan. Muutaman kerran Keksi pysähtyi vasta seinään, muutamat meni jo sit niistä viimeisistä avuista. Eli ideana oli, etten vedä seinälle, vaan avut - odotus - seinä. Jos hevonen on niin pöljä, ettei pidätteestä mene läpi, niin seinästä sitten.

Harmittaa tosi paljon, että laukka on mennyt tuollaiseksi koheltamiseksi. Vasemmassa laukassa se on paljon parempi, mutta oikeassa laukassa Keksi ei kuuntele mua ollenkaan. Yritettiin keskittyä siihen, etten puristaisi polvella, mutta mun oma keskittyminen meni ihan vaan siihen että vaikka mä kuinka yritän pitää sitä ulko-ohjalla, niin se ei kuuntele. Aivan kamala tunne!

Laukan laatu on valmentajan mielestä parantunut, kun Keksi on sen MuscleFitin ansiosta saanut lihakset kasvamaan oikein päin. Ja kun se saa lihasta, se saa voimaa. Ja sitten ratsastajan täytyy olla nopeampi, koska voimalla en tuota tammaani pysty hallitsemaan. Lopuksi valmentaja ratsasti Keksin vielä läpi ja lohdutti, että parin kuukauden päästä Keksi voi olla laukassakin jo parempi. Saa nähdä siis..

Puhuttiin myös siitä, että Keksin käytös tulee siitä, että sillä on suvussa tosi laadukasta verta. Keksin isä on siis Quali Quanti. Keksi hyppää sen 30cm ristikon aivan kuin se olisi se 150cm rata, mitä sen isä hyppää. Keksiä ei ole koulutettu hyppäämään, se ei osaa, joten se tekee sen vaistojen mukaan. Se on jalostettu laadukasta kisaamista varten. Sitä varten se on tähän maailmaan tehty ja se ei ole vielä päässyt toteuttamaan sitä tarkoitusta. Kun se saa voimaa, sen pääkoppa saa voimaa. Ja nyt mulla on tehtävänä oppia ratsastamaan sitä niin.

Keksi ei siis ole mikään pullaponi, suomiputte tai ex-ravuri. Mulla on käsissäni aito, suvukas, kykenevä ja kaunis puoliverinen ja on aika alkaa kohtelemaan sitä niin. Treeniä siis!

Mutta nyt niihin vähän iloisempiin hassutteluihin.. Tosiaan valmennuksen jälkeen jäi vähän huono maku suuhun, mutta kun jäin maneesiin kävelemään loppukäynnit maasta ja puhuin puhelimessa, oli Keksi taas oma rauhallinen, pöljä itsensä. Se halusi koko ajan huomiota ja rapsutuksia. Tallissa sitä vähän jännitti sähköjä asentava sähkömies, mutta ne sen säpsymiset oli niin huvittavia, että pian vaan nauroin ja nautin Keksin seurasta.

Vein Keksin pihatolle ja otin siitä muutamat hassut kuvat, kun se kerjäsi herkkuja. Nyt, kun katson näitä kuvia, ei mulla enää olekaan niin paha mieli. Keksi voi olla hurja kilparatsu liian suurella egolla varustettuna, mutta se voi silti olla mun oma pöljä. Se riittää.

 

Nameja, kiitos!