Takaisin selkään

Kuten otsikko kertoo ja olinkin aiemmin lupaillut, tänään oli aika nousta satulaan. Olin töissä päivän ja jäin tunniksi ylitöihinkin, joten motivaatio oli aika alhaalla tallille lähtemiseen. Mutta siskoni lupasi tulla kuvaamaan, joten ihan vaan sen voimalla jaksoin vetää ratsastushousut jalkaan ja ajettiin tallille. Selkäni on ollut niin kipeä viime päivät, että mietin jo lääkäriin menoa. Lisäksi vasemman jalkapohjani iho on vereslihalla kiitos juoksukenkien. Ei siis ollut mikään paras fyysinenkään kunto ratsastaa.. Mietin, josko juoksuttaisin Keksiä vähän alle, mutta päädyin sitten vaan laittamaan gramaanit ja hyppäsinkin suoraan selkään. Laitoin lyhyet jalustimet, että kylki saa jäädä rauhaan.

Aurinko näyttäytyi pilvien takaa, joten päätettiin mennä juuri lanatulle kentälle! Keksi oli ihan innoissaan eikä liiemmin malttanut kuunnella apuja. Aluksi otin gramaanit lyhyiksi, mutta jo muutaman kierroksen jälkeen päätin pidentää ne. K painoi ohjalle aika pahasti, mutta sain ratsastettua sen hetkittäin kevyeksi. Ja sitten välillä se meni ihan tyhjäksi edestä. Muutamat pukittelutkin se teki, ihan silkasta ilosta. Menin siin pääosin löysällä gramaanilla, mutta välillä otin niistä vähän apua säheltämiseen. Kun meni hyvin, löysäsin taas. Välillä Keksi jäi painamaan ohjalle, jolloin pysäytin ja peruutin. Parempi hellittää itse, kuin jäädä painimaan? K jäi ihan ihmeissään odottamaan, että mitä ihmettä tapahtuu. Sen jälkeen jatkettiinkin matkaa kevyemmin.

Ilopukki, josta seurasi ristilaukka :D

Laukassa Keksissä olikin pitelemistä! Se ei välttämättä mennyt kovaa, mutta painoi ohjalle ja venähti todella pitkäksi jos myötäsin edes vahingossa. Laukkaan täytyy nyt panostaa.. Toivottavasti saataisiin jotain uusia vinkkejä lauantain valmennuksesta. Välillä K menee tosi hienosti aina pari askelta kerrallaan ja sen jälkeen säheltää miten sattuu.

¨













 

Jäi kyllä tosi hyvä mieli tästä ratsastuksesta tänään! Muutaman kerran K karkasi alta, kun se säikähti tarhoissa riehuvia hevosia. Ja joo, laukka ei ollut parasta, mutta hyvillä mielin mentiin silti. Jalustimet tuntuivat kamalilta, kun ne olivat niin lyhyet, mutta kyllä noinkin ratsastaa voi. Nyt voin keskittyä siihen, että liikuttaminen on tarpeeksi energiaa kuluttavaa, jotta pöllöilyt ja pukittelut jäisivät vähemmälle. Tämänpäiväinen noin kolmen vartin liikutus ei tuntunut Keksissä ilmeisesti missään, niin pörheästi se asteli takaisin talliin!