Viikko ilman ratsastusta

Huhhuh! Olen nyt ollut ratsastamatta yli viikon! Tuntuu ihan sanoinkuvaamattoman hölmöltä ja oudolta. Jo parin päivän jälkeen alkoi olla kova hinku tuuppailemaan oikein olan takaa. Tuntui, että oli pakko saada silinteri päähän ja vetää sellaista piaffea ettei ennen ole nähtykään. Mutta ei, ensin täytyy kasvattaa karvaa ja treenata, jotta päästään sille tasolle! Sekin himo lopahti parin päivän kuluttua, sillä haluan nyt keskittyä Keksin treenaamiseen kunnolla. Lisäksi oma selkä prakaa niin pahasti, että en tiedä uskaltaisinko itse ratsastaa vielä..

K on kuitenkin jo parempi ja karva on alkanut kasvaa jo takaisin. Nyt pelkään vaan että menen ja nyin ne muutamatkin haituvat pohkeella irti.. Tallilla kysyin neuvoja ja monet ovatkin sanoneet, että voisin ihan hyvin mennä noin 10cm lyhyemmillä jalustimilla ilman kannuksia. Olen kuitenkin todella varovainen ja ehkä jopa turhaankin liioitellut asiaa päässäni. Kylki ei ole enää ollenkaan arka, joten miksi en laittaisi yleissatulaa selkään ja jalustimet lyhyeksi?

Keksi on lomansa aikana päässyt kuitenkin liikkumaan. Käytiin siskoni, koiramme Weetin ja Keksin kanssa yli 6km kävelylenkillä! Harmi kun kamera ei tullut mukaan! Suurin osa lenkistä oli lumisella metsäpolulla, jossa saatiinkin tarpoa ihan hiki hatussa. Osittain mentiin sitten autotiellä, jossa ei ikinä tule kuin korkeintaan kaksi autoa vastaan. Reitti päättyi sänkkärin päähän, joten viimeinen kilsa meni peltotiellä ja puhelimen akku lopahtikin siinä tallustettaessa. Ei siis saatu ihan täydellistä ympyrää aikaiseksi Sports Trackerilla..

Ostin Keksille jo talvella juoksutusvyön ja ne ihme köydet, jotka ilmeisesti tunnetaan nimellä juoksutusapu. Kooksi valitsin Fullin, koska mulle ei tullut mieleenkään, että K olisi ponikokoinen! Mutta noin vaan siinä vyössä olikin yli 10cm löysää, vaikka laitoin kiinni vikoihin reikiin. Sain aikaiseksi rei'ittää vyön vasta nyt tällä viikolla. Meillähän ei maneesissa saa juoksuttaa, joten en nähnyt tarvetta juoksuttaa hangessa ja sen takia vyö olikin ollut ihan käyttämättä.

Siskoni juoksutti Keksin niin, että olin mukana kentällä avustamassa. Keksi ei ollut kunnolla liikkunut kahdeksaan päivään, joten aluksi se tekikin ihan ihme pupuloikkia silkasta ilosta. Menoa siis riitti! Alkuriehumisten jälkeen K alkoikin rentoutua ja tekemään töitä tosi hienosti. Ajattelin, että homma menisi ihan sekoiluksi ja lopetettaisiin heti, kun vähän alkaisi virta loppumaan, mutta menikin niin hyvin, että hommastahan tuli ihan kunnon treeni!

Pöljä yritti hymyillä kameralle

Olen nyt niin kauan spekuloinut tätä ratsastamista pääni sisällä (ja ääneen kaikille, jotka jaksavat kuunnella!), että on varmaan pakko jo nousta huomenna satulaan. Ratsastaa vaan ihan hyvällä mielellä, unohtaa tuuppailut ja vaan pitää hauskaa. Kentälle olisi kiva mennä, jos aurinko paistaa! Saa nähdä, miten käy.. Uutta tekstiä on sitten luvassa! ;)